VESI KIELELLÄ

Olen talvilomalla poissa kotoa, enkä omista kannettavaa. Miesystävän työkannettava ei tykkää kamerastani, enkä saanut ladattua kuviani koneelleen. Yritän tässä uudestaan vielä jonain toisena hetkenä, mutta nyt kirjoitan ilman kuvia.

Huomenna on laskiaistiistai, ja perinneruokaahan silloin on tietenkin hernekeitto. Ajattelin tehdä huomenna meille kasvishernekeittoa. Ohjeita kasvishernekeittoon on monenlaisia, mutta omani teen herneistä, porkkanasta ja sipulista. Yleensä en käytä kasvisliemikuutioita, mutta melkein joka ohjeessa ne kuuluvat keiton ainesosasiin. Mielestäni kasvisliemikuutiot tulevat hernekeiton maussa helposti läpi. Katsotaan, mihin päädyn huomenna. Meiramilla tai timjamilla maustan keiton suolan ja pippurin lisäksi ja valmiin keiton päälle lautasella pitää tursottaa sinappia reilusti!

Toissapäivänä tein myöskin keittoa, nimittäin katkarapukeittoa. En nyt muista mistä lehdestä leikkasin tämän ohjeen talteen, mutta tämä tuoksuva katkarapukeitto nimellä kulkeva keitto on todella hyvää ja todella yksinkertaista tehdä. Tarvitaan vain valmiita riisi-vihannes-pakastepusseja 1-2 kpl, katkarapuja pakasteena 1 pkt ja valmista curryn makuista ruokafraichea 1 prk. Kiehautetaan vesi, sinne riisi-vihannekset, kasvisliemikuutioita maun mukaan ja lopuksi katkaravut ja ruokafraiche. Jos haluaa, voi lisäksi maustaa tuoreyrteillä tai muilla mausteilla. Tosi nopeaa ja tosi hyvää oikeasti!

Perjantaina nimipäivilläni kävin kasvisravintolassa syömässä ystävieni kanssa ja söimme alkutapaksina paistettuja paprikoita, valkosipulisieniä, sitruunaoliiveja ja grillifenkoleita. Alkuruoat olivat hyviä, oliivit raikkaan makuisia. Pääruokana söin pähkinä-kikhernepihvejä konjakkiviherpippurikastikkeella perunajuurespyreen kanssa. Annos oli sopivan kokoinen ja hyvää, mutta ehkä olin odottanut ja kuullut niin paljon positiivisia kehuja ravintolasta, että olin lievästi pettynyt. Maut olivat hyviä, mutta eivät mitenkään taivaallisen erikoislaatuisia. Muut kyllä kehuivat ruokaa paljon, ehkä minulla oli vain väärä asenne...

SARASTUS
öljyväri kankaalle
2005
130 x 120 cm

NIMIPÄIVÄT

Tänään on nimipäiväni. Wikipedia kertoo nimestäni seuraavaa:

"Heli on suomalainen naisen etunimi. Heli on lyhentymä kreikkalaisperäisestä
nimestä Helena, joka tarkoittaa 'loistavaa'. Nimi tunnetaan myös Virossa, jossa
Heli voi olla johdos Helenasta tai Elinasta, mutta voi pohjautua myös viron
sanoihin heli ja helin ('sävel', 'sointu', 'helinä').
Nimi esiintyi Kansanvalistusseuran kalenterissa jo 1883 ja Suomen almanakassa Heli on ollut
vuodesta 1954 Vuoden 2007 loppuun mennessä Väestörekisterikeskuksen mukaan
Suomessa on ollut kirjoilla Heli-nimisiä henkilöitä 17 747 kappaletta, joista
kolme on miehiä."

Monet ihmettelevät, kun olen oikeastaan aina jollain tavalla juhlistanut nimipäivääni. Aikuisiälläkin olen järjestänyt nimipäiväjuhlia ja äitini on monesti vieläkin tehnyt minulle täytekakun. Perheessämme on ollut tapana huomioida pienetkin merkkipäivät ja saada toisen mieli iloiseksi. Pientä piristystä tarvitaan aina arkisen puurtamisen keskelle.

Lapsena vietin kesät isovanhempien kesämökillä, ja koska olen syntynyt heinäkuussa, syntymäpäiväjuhlat vietettiin siellä. Olen syntynyt isoäitini nimipäivänä, joten juhlavieraat olivat hiukan eri ikäpolvea kuin minä. Nimipäivien vietto helmikuussa oli sitten se päivä, kun sain kutsua omia ikäisiäni ystäviä syömään täytekakkua.

Tänään juhlistan nimipäiviä menemällä ystävien kanssa illalla kasvisravintolaan syömään. Ja talviloma alkaa! Pakkaan tavarat ja kissat ja suuntaamme huomenna miesystäväni luo maalle. Yritän ottaa rennommin ja pitää myös lomaa, mutta se vain on luonteelleni rankkaa. Aina pitää olla jotain pientä tekemistä. Ainakin siskon pojan muotokuvaa piirtäen pitäisi aloittaa. Ja käydä ainakin kerran luistelemassa uusilla luistimilla.

VIELÄ TYÖHUONEELLA

Työhuoneella oleva entisen Suomen Trikoon työntekijöitten kaappi. Pelastin sen pihalta. Ihastuin ja ilahduin kaapin väriin.

Vahaliituja ja luonnonsieniä hyllyssä.

Pohjustussuteja.

IGLU

Pihallamme olevan iglun oviaukko. Sisällä on eristeenä olkia lattialla.

Iglun ikkunat on värjättyä jäätä.


Iglun avajaisjuhlallisuuksissa paistoimme makkaraa/soijanakkeja ja söimme herkkuja ja joimme lämmikettä.

TYÖHUONEELLA

Peitevärejä.

Öljyvärisiveltimiä ja vesivärisiveltimiä.

Työpöydällä pastelliliituja ja pastellikyniä.

TULPPAANIKIMPPU

Viime viikonloppuna pidin pastellikurssin ja opiskelijat piirsivät tulppaanikimppua. Kurssin jälkeen toin sen kotiini. Yleensä en ole voinut juurikaan ostella kukkakimppuja kotiin, koska kissat innostuivat repimään niitä maljakosta. Nyt pikkukissat ovat jättäneet ihme kyllä kukat rauhaan. Kimppu tulppaaneja luo kotiin lämpimän ja kodikkaan tunnelman.

En ole syvällisen kiinnostunut sisustuksesta, mutta olen tarkka mitä ja miten asunnossani on. Kotini huonekalut ovat löytäneet oman tiensä sinne, osa on saatuja, osa löydettyjä, osa kierrätettyjä. Joku voisi kuvailla kotiani etno ja talonpoikaishenkiseksi. Värejä tarvitsen ja tavarapaljoutta. Joskus haaveilen pelkistetystä, modernista, avarasta ja vaaleasävyisestä asunnosta, mutta tiedän, että näivettyisin sinne hyvinkin nopeasti. Mutta siitä kansakoulusta haaveilen, ja isoista saleista, ja omasta ateljeesta yhdessä niistä saleista. Haluan myös ison lasikuistin ja pihan, missä kasvaa ketokukkia.

SYNTYMÄPÄIVÄJUHLAT
öljyväri MDF-levylle
2008
130 x 94 cm

Lapsena syntymäpäiviäni juhlittiin heinäkuussa isovanhempieni kesämökillä. Isoäiti teki aina ison mansikkakermatäytekakun, johon kerättiin makeat mansikat omalta mansikkamaalta. Pyöräilimme parin kilometrin päähän ratapenkan luo, jossa kasvoi keltaisia päivänkakkaroita. Ainoastaan tuona päivänä keräsimme niistä kimpun juhlapöytään valkoisten päiväkakkaroitten ja sinisten kissankellojen kanssa. Kumma miten lapsuuden syntymäpäiväjuhlat muistuvat mieleen ainoastaan aurinkoisina hellepäivinä, silloin ei koskaan satanut. Lähimenneisyyden juhlissa on taas aina oikeasti enemmän tai vähemmän satanut.

Muistan kesämökkikesistä myös mahtavat ukkosilmat, jotka helisyttivät pirtin suuria ikkunoita ja taivuttivat pihapuita kaksinkerroin. Pelottavinta ja jännittävintä oli myrskyn keskus, kun sade lakkasi, tuuli hiljeni, ei kuulunut ääntäkään, ei linnun laulua, ei mitään.

Vieläkin kesällä tietty kuivien neulasten ja metsän tuoksu kuumana hellepäivänä saa minut palaamaan vuosikymmeniä taaksepäin. Muistan myös salaperäisen pelottavat peurojen polut metsässä ja niin tiheästi kasvavan metsäkortteen, että se näytti vihreältä usvaiselta mereltä. Tai linnunpesän kukkaruukussa, krokettipelit, täytetyn mäyrän television päällä, kesäsateen lempeän ropinan, muurahaisten jonon metsätiellä, saunapolun, silkkiuikut poikasineen, näkinkengät ja saunasaippuan tuoksun.

TALVINEN PÄIVÄ PYYNIKILLÄ

Naapurin sytyttämä kynttilä saa aina mielen iloiseksi ja kodikkaaksi.

Halkopino pihallamme.
Halkojen kellertävä sävy hohtaa upeasti lumen keskellä.

Pyynikin metsää.
Aurinko luo säteitään puiden latvoihin.

Kevätaurinko hohtaa Pyynikinharjun takaa.
Mieli ja keho yrittävät jo herätä talviunesta auringon paistaessa.

TUULEN TUIVERTAMAT

Huvittavia ja outoja tuulen muovaamia lumikinoksia.

Pikkukinokset näyttävät sinisessä hämärässä metsäolentojen asuinpaikoilta.

Hulda pörhistää karvojaan pakkasessa.

SUOMEN EUROVIISUFINAALI TAMPEREELLA 31.1.2009