KEVÄÄN KELTAISTA JA VALKOISTA

Kuistilla keltanarsissi vihdoin kukkii.

Odotetut pihan ensimmäiset krookukset.

MATKAA ODOTTAESSA

Ateena 13.10.2000
mustesuihkutuloste valokuvapaperille ja kuultopaperille
21 x 29,7 cm
2006

Viime aikoina minulla on ollut epätavallisen paljon kiireitä, mikä näkyy blogitekstien määrässäkin. Poden huonoa omatuntoa blogini päivittämättömyydestä, mutta kaikkeen vain ei kykene. Nyt odottelen ensi viikkoa ja matkaa miesystäväni kanssa Ateenaan, lempikaupunkiini. Tunnen, kuulen ja maistan jo hajut ja äänet ja maut. Joten edelleen odotettavissa blogin päivittämättömyyttä... Mutta kuvia lupaan matkan jälkeen blogiini.

VALKOKIRJOKILPIKONNANI HILDA JA HULDA

Rakas neiti Hildani on väritykseltään valkokirjokilpikonna. Jo lapsesta asti olen pitänyt tämän värisiä kissoja upean kauniina. Tädilläni oli Miuku-niminen valkokirjokilpikonnakissa, jonka punavalkoinen poika Jammu meillä oli. Odotin aina, että Miuku olisi saanut kolmivärisen pennun, ja äiti ottaisi sen kotiimme. Mutta niin kävi, että Hilda on ensimmäinen oma valkokirjokilpikonnani.

Toinen kissaneitini Hulda on käsittääkseni valkokirjokilpikonnatabby, jos oikein olen kissakirjoja lukenut. En ole ihan varma, mikä tabbyn virallinen määritelmä on. Rakastan Huldan nenän vieressä olevaa punaruskeaa värisipaisua, joka näyttää välillä likatahralta.

Gummeruksen Suuressa Kissakirjassa kilpikonnasta kerrotaan näin:

Klassinen kilpikonnaväri on sekoitus mustaa, punaista ja vaaleanpunaista. Värisekoitus syntyy naaraan XX-kromosomeissaan kantamien geenien yhdistelmän vaikutuksesta. Jos naaraalla on kaksi punaisen värin tuottavaa geeniä, jälkeläisistä tulee punaisia. Jos toinen geeni tuottaakin tummaa väriä, jälkeläisistä voi tulla punaisen ja tummien värien kirjavia eli kilpikonnia. Ne ovat lähes poikkeuksetta naaraita, sillä kilpikonnaksi syntyvä tuiki harvinainen uros on saanut sukupuolen määräytymisessä kolme sukupuolikromosomia XXY, normaalin kahden XY:n sijaan. Tällaiset urokset ovat hedelmättömiä.

Kilpikonnajalostuksen tavoitteena on kissa, jonka turkissa on tasaisen kirjavasti kaikkia värejä. Mustan, ruskean ja punaisen kirjavoima turkki leiskuu parhaimmillaan kuin säkenöivä ilotulitus.

Kun klassisen mustapunaisen turkissa on myös hohtavan valkoisia laikkuja ja juovia, kissaa kutsutaan valkokirjokilpikonnaksi.

HERÄÄMINEN

Taas on tämä vuodenaika, joka antaa paljon lupauksia tulevasta ja tekee minusta kärsimättömän. Haluaisin jo, että maasta työntyy vihreää ja voisin jättää takin pois. Haluaisin jo syödä ulkona ja istua kuistin portailla koko illan.

Pitää vain odottaa ja nauttia tästä odotuksesta. Herääminen näkyy joka puolella. Ja ilma täyttyy sulavan lumen solinasta, joutsenien ja kurkien huudoista ja siiveniskuista.

Pääsiäisenä suunnittelin kukkamaita miesystäväni pihaan. Mieli tekisi niin kovasti jo aloittaa mullan tonkiminen, mutta routa ja jää pitävät maata vielä otteessaan. Näen silmissäni tulevan kesän ruiskaunokit, kehäkukat, unikot, päivänkakkarat, liljat ja daaliat. Ja myöskin salaatit, tillit ja persiljat. Olen todella kokematon puutarhatöissä, joten ensi kesä on seikkailua ja uusia kokemuksia.

KEVÄTTÄ KEVÄTTÄ!!!

Majapaikkamme isännällä Helsingissä oli värisilmää hivelevä tulppaanikimppu pöydällään.

LAUANTAINA SUOMENLINNASSA

Tunnustan häpeäkseni olleeni viime lauantaina elämäni ensimmäisen kerran Suomenlinnassa. Joitain hassuja kuvia otin, mutta valokuvaaminen ei vain huvittanut harmaan kosteana päivänä. Hieno päivä ja kokemus ilmasta huolimatta!