Moodne Tampere Kunst

 

 

 

AvaraTaide ry
Moodne Tampere Kunst

 Tampere Majan galleriassa Tartossa
31.8.-23.9.2012

 

Avajaiset tänään torstaina 30.8.2012 klo 17! Tervetuloa!

 

 

AvaraTaide ry esittäytyy Tartossa, Virossa Tampere Majan galleriassa ryhmänäyttelyllä, jossa ovat yhdistyksen jäsenistä mukana Kristiina Alatalo, Carita Berg, Viljami Heinonen, Heli Innala, Urpu-Elina Korhonen, Miina Laine, Tiina Kaisa Leppänen, Kirsi Länsitie, Kanerva Niemelä, Kirsi Porrassalmi, Ilona Raipala ja Marje Viitala.

 

 

Tampere Majan gallerian näyttelyssä on esillä Avarataide ry:n jäsentaiteilijoitten maalauksia, piirroksia, grafiikkaa ja videoinstallaatio. Aiheet vaihtelevat maisemasta surrealistisnaivismiin ja ei-esittävästä värimaalauksesta psykologisiin tutkielmiin. Näyttelystä voi löytää voimaa ja väriä, rumuutta ja kauneutta, herkkyyttä ja pieniä huomioita elämästä ja ihmisyydestä.

Kotimatka

Sunnuntaina lähdimme sitten ajelemaan kohti Tallinnaa ja laivaa Helsinkiin. Yritin koko matkan saada kuvia hauskoista haikaran pesistä ja niistä kurkottavista pitkäkaulaisista poikasista, mutta eipä kamera osunut kunnolla kertaakaan kohdalleen.

Kotona Suomessa jouduimme todelliseen rankkasadekuuroon ja auton ikkunasta ei nähnyt sitten mitään. Mutta kotiin pääsimme. Ikävä olikin jo koiraa ja kissoja.

Oli todella kiva matka ja kaupunki ja galleria. Suosittelen, kaikkia.



Taevaskoda

Samana iltana autoilimme vielä lähellä olevalle luonnonsuojelualueelle Taevaskodaan, missä Ahja-joki on uurtanut itselleen uoman kanjoniin metsän keskelle. Joen varrella on hiekkakivikallioita, Suur ja Väike Taevaskoda, missä on myös luolia. Alueella asuu majavia ja kuningaskalastajia. Metsässä kulkee merkitty luontopolku kummallakin puolella jokea.



Kyläilemässä maaseudulla

Viimeisenä kokonaisena matkapäivänä eli lauantaina meidät oli pyydetty kylään maaseudulle, paikkaan Vastse-Kuuste, noin 36 km:n päähän Tartosta.

Vierailupaikan talo on rakennettu 1900-luvun alussa, ja siellä oli toiminut aikoinaan mm. kyläkoulu. Paikan nykyinen omistajapariskunta korjaa ja uusii rakennusta maltilla ja kunnioituksella. 

Samaan pihapiiriin he olivat rakentaneet ekologisen olkitalon, jossa on olkipaalit seininä ja rappaus paalien ja verkon päällä. Katto on päreistä. Mielenkiintoinen projekti.

Kertakaikkisen hieno paikka ja olimme iloisia että pääsimme tutustumaan virolaiseen maaseutuun ja asumiseen.



Taidetta kaduilla

Tässä joitain tallennuksia Tarton kaduilta löytämistäni kuvista ja teoksista. Hienoja!



Jaanin kirkon kellotornissa

Lauantaina aamupäivällä kiipesimme Johanneksen eli Jaanin kirkon kellotorniin 30 metrin korkeuteen. 135 askelman jälkeen pääsimme ihastelemaan maisemaa näköalatasanteelta.

"Viron rikkaan arkkitehtuuriperinnön kaikkein arvokkain osa ovat keskiaikaiset rakennukset. Niiden joukossa Tarton Johanneksen kirkko on erityisasemassa varsinkin veistostensa takia. Kirkkoa koristaa ulkoa ja sisältä monet patsaat, jotka kaikki on valmistettu poltetusta savesta eli terrakotasta. Alkujaan niitä on ollut yli tuhat ja vaikka aikojen kuluessa suuri osa on kadonnut, on niitä nykyaikaan säilynyt kunnioitettava määrä. Terrakotta ei ole tuntematon keskiajan taiteessa, mutta koko Euroopan gotiikassa ei ole toista rakennusta, joka voisi kilpailla Tarton Johanneksen kirkon kanssa tällä tekniikalla tehtyjen veistosten määrässä, koossa tai taiteellisessa tasossa. Juuri siksi kirkko ei ole merkittävä vain paikallisesti vaan eittämättä koko läntisessä gotiikassa. Jo 1558 Kölnissä ilmestyneessä Tilemann Bredcnbachin kirjassa mainitaan uskonpuhdistusta Tartossa kuvattaessa korkeiden taiteellisten ansoiden ja suurin taloudellisin uhrauksin rakennettu Johannes Kastajan kirkko, jossa muiden koristeiden lisäki oli ehtoollistajan ja 12 apostolin patsaat. "

Kaur Alttoan koko teksti Johanneksen eli Jaanin kirkon historiasta:

http://www.tartu.ee/?lang_id=3&menu_id=15&page_id=2117

Iltakävelyllä

Perjantai-iltana kävimme kävelyllä hautausmaalla. Siellä oli paljon puita ja haudoilla kasvoi kauniita perennoja. Kaunis ajatus oli monilla haudoilla olevat omat penkit. Suomalaiset hautausmaat tuntuvat liian kliinisiltä ja tasapäisiltä, persoonattomilta.

Takaisin keskustaan kävelimme Ema-joen vartta. Joen yli keskusaukiolle vievä silta on kyllä rumimpia mitä olen koskaan nähnyt.

Myöhemmin näimme mystisen vaeltajan heijastuvan talon seinään...



Karlovassa

Karlovan puutalokaupunginosa on tällaiselle entiselle pispalalaiselle ja pyynikkiläiselle mannaa sielulle. Voi mitä menneen ajan henkeä, hienoja yksityiskohtia ja rappioromantiikkaa. Ihastelimme L. Tolstoi -kadun miljöötä.