Ystävämme pyysi meitä jälleen pariksi päiväksi tänä kesänä kyläilemään mummonsa mökille Heinävedelle, missä vietti kesälomaansa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesämökki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesämökki. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 1. elokuuta 2012
maanantai 16. heinäkuuta 2012
Vakaskarin maisemia
Kävimme kylässä tämän blogin maisemissa. Sisämaan tytölle ja perushämäläiselle meri ja saaristo ovat eksoottisia nähtävyyksiä. Hieno paikka! Kiitos kun pääsimme.
tiistai 28. kesäkuuta 2011
KESÄYÖN JUHLAA
Vietimme juhannuksen ystävien kesämökillä Pylkönmäessä Saarijärvellä. Lähdimme kesäretkelle aika yllättäen. Meiltä ajoi mökille noin kolmisen tuntia, ja oli hienoa nähdä Keski-Suomen kesämaisemia. Harvoin tuolla päin liikun.
Tässä kuvia juhannusaattoillalta ja juhannuspäiväaamulta. Illalla ja yöllä ei satanut, ja oli mitä hienoin juhannussää. Järvimaisema oli upea ja kuvasin sitä aamuyöhön puoli neljään asti, kun aurinko nousi ja kultasi aamu-usvan. Oli sielua liikuttava näky!
Annoimme syksyllä isoisoäidin mökiltä tuodun soutuveneemme ystävillemme käyttöön, ja se oli kastettu toivomukseni mukaan Annaksi, joka oli isoisoäitini nimi. Kauniisti oli ystäväni maalannut nimen veneen kylkeen.
lauantai 19. helmikuuta 2011
GARDEROOBIANI
Olen saanut isoäidiltäni, isäni äidiltä, paljon hänen vanhoja mekkojaan. Osa on pahvilaatikossa vintillä, ja jokunen on käytössä. Tämän mekon sain puolitoista vuotta sitten. Ihastuin kankaan siniseen ja turkoosiin ja punaviolettiin, täydellisesti minun värejäni! Ja koska olen nykyään samankokoinen kuin isoäitini näitä mekkoja pitäessään, ne istuvat minulle hyvin. Tämä on lempimekkojani ehdottomasti.
Tämän hameen ostin kymmenisen vuotta sitten Lontoon Camdenista vaateliikkeestä, joka teki käsityönä vaatteita kierrätyskankaista. Ihastuin kukkakirjailuun ja peilin paloihin. Kutsun tätä "Frida Kahlo"-hameekseni ja olen pitänyt sitä monissa juhlissa ja avajaisissa.
Tässä myös yksi isoäitini antamista mekoista. Tämän jopa muistan isoäitini päällä 7o-luvulla. Taitaa tämä olla isoäidin päällä joissakin kesäisissä valokuvissa kesämökiltä. Tämänkin turkoosia ja kuvioita rakastan. Mekko tuntuu todella mukavalta päällä.
Ja taas turkoosia! Tämän juhlatunikan ostin Ateenasta Monastiraki-aukion lähellä olevasta pienestä putiikista. Tästäkin on tullut lempivaatteitani, vaikka tätä pidänkin enemmän juhlatunnelmissa.
Jokunen kuukausi sitten löysin tämän aidon 60-luvun mekon Vammalasta kirpputorilta. Pakkohan se oli ostaa, kun sopi minulle täydellisesti. Hienon värinen ja todella hyvässä kunnossa.
Tämä tunika on uutena ostettu pari kuukautta sitten, ja siitä on tullut minulle mieluinen nopeasti. Sopii joka tilanteeseen ja kauluksen "mummo" virkatut kukkaset ovat hellyyttäviä.
Vaatteet ja tyyli kertovat kantajastaan totta kai paljon. Ja tyylit muuttuvat elämäntilanteen ja vartalon sen hetkisen koon mukaan. Minulla on ollut kausia, että olen pitänyt vain pitkiä hameita tai pelkästään farkkuja. Olen ollut kirpparivaatteisiin hurahtanut taideopiskelija, naisellisempi avokaulaisilla tyköistuvilla puseroilla, nykyään ehkä sitten tätimäisempi ja käytännöllisempi. Taidan olla jo laiska pukeutumaan provosoivasti, ja täällä maalla asuminen on karsinut ylimääräiset hiluvitkuttimet pois.
Olen saanut isoäidiltäni, isäni äidiltä, paljon hänen vanhoja mekkojaan. Osa on pahvilaatikossa vintillä, ja jokunen on käytössä. Tämän mekon sain puolitoista vuotta sitten. Ihastuin kankaan siniseen ja turkoosiin ja punaviolettiin, täydellisesti minun värejäni! Ja koska olen nykyään samankokoinen kuin isoäitini näitä mekkoja pitäessään, ne istuvat minulle hyvin. Tämä on lempimekkojani ehdottomasti.
Tämän hameen ostin kymmenisen vuotta sitten Lontoon Camdenista vaateliikkeestä, joka teki käsityönä vaatteita kierrätyskankaista. Ihastuin kukkakirjailuun ja peilin paloihin. Kutsun tätä "Frida Kahlo"-hameekseni ja olen pitänyt sitä monissa juhlissa ja avajaisissa.
Tässä myös yksi isoäitini antamista mekoista. Tämän jopa muistan isoäitini päällä 7o-luvulla. Taitaa tämä olla isoäidin päällä joissakin kesäisissä valokuvissa kesämökiltä. Tämänkin turkoosia ja kuvioita rakastan. Mekko tuntuu todella mukavalta päällä.
Ja taas turkoosia! Tämän juhlatunikan ostin Ateenasta Monastiraki-aukion lähellä olevasta pienestä putiikista. Tästäkin on tullut lempivaatteitani, vaikka tätä pidänkin enemmän juhlatunnelmissa.
Jokunen kuukausi sitten löysin tämän aidon 60-luvun mekon Vammalasta kirpputorilta. Pakkohan se oli ostaa, kun sopi minulle täydellisesti. Hienon värinen ja todella hyvässä kunnossa.
Tämä tunika on uutena ostettu pari kuukautta sitten, ja siitä on tullut minulle mieluinen nopeasti. Sopii joka tilanteeseen ja kauluksen "mummo" virkatut kukkaset ovat hellyyttäviä.
Vaatteet ja tyyli kertovat kantajastaan totta kai paljon. Ja tyylit muuttuvat elämäntilanteen ja vartalon sen hetkisen koon mukaan. Minulla on ollut kausia, että olen pitänyt vain pitkiä hameita tai pelkästään farkkuja. Olen ollut kirpparivaatteisiin hurahtanut taideopiskelija, naisellisempi avokaulaisilla tyköistuvilla puseroilla, nykyään ehkä sitten tätimäisempi ja käytännöllisempi. Taidan olla jo laiska pukeutumaan provosoivasti, ja täällä maalla asuminen on karsinut ylimääräiset hiluvitkuttimet pois.
lauantai 30. lokakuuta 2010
HYVÄSTI!
Isoisovanhempani rakensivat kesämökin vuonna 1946. Silloin ei paikalle päässyt kuin järveä pitkin, veneellä tai talvella jäätä myöden. Tontti oli suuri ja mökki oli niemen ensimmäinen, nykyään tontti on pilkottu ja mökkejä on vieri vieressä.
Lapsuuteni kaikki kesät vietin vastarannalla isoäidin kesämökillä, mutta kävimme isoisoäitiä ja setää tervehtimässä moottoriveneellä. Isoisoäiti ja setä taasen kävivät oikeastaan joka päivä tyttärensä eli isoäitini kesämökillä. Muistan, miten he pelasivat usein canastaa pyöreän pöydän ympärillä.
Isoisoäidin kuoltua isäni piti huolta mökistä ja nyt jokusen vuoden kävin enemmän mieheni kanssa mökillä. Mökki oli viime vuodet vähäisellä käytöllä, ja paikka oli kuin pysähtynyt aika, täynnä nostalgisia, hiukan surullisiakin muistoja.
Tässä viimeiset kuvat mökiltä kauniina syksyisenä lokakuun päivänä. Toivottavasti isäni ikäinen rannan pihakoivu näkee vielä monet tulevat vuodet ja uudet tarinat.
Kiitos.
Isoisovanhempani rakensivat kesämökin vuonna 1946. Silloin ei paikalle päässyt kuin järveä pitkin, veneellä tai talvella jäätä myöden. Tontti oli suuri ja mökki oli niemen ensimmäinen, nykyään tontti on pilkottu ja mökkejä on vieri vieressä.
Lapsuuteni kaikki kesät vietin vastarannalla isoäidin kesämökillä, mutta kävimme isoisoäitiä ja setää tervehtimässä moottoriveneellä. Isoisoäiti ja setä taasen kävivät oikeastaan joka päivä tyttärensä eli isoäitini kesämökillä. Muistan, miten he pelasivat usein canastaa pyöreän pöydän ympärillä.
Isoisoäidin kuoltua isäni piti huolta mökistä ja nyt jokusen vuoden kävin enemmän mieheni kanssa mökillä. Mökki oli viime vuodet vähäisellä käytöllä, ja paikka oli kuin pysähtynyt aika, täynnä nostalgisia, hiukan surullisiakin muistoja.
Tässä viimeiset kuvat mökiltä kauniina syksyisenä lokakuun päivänä. Toivottavasti isäni ikäinen rannan pihakoivu näkee vielä monet tulevat vuodet ja uudet tarinat.
Kiitos.
MAISEMA LAPSUUTEEN
Isoisovanhempani rakensivat kesämökkinsä aivan järven vesirajaan. Lapsena mökissä sisällä ollessani tunsin ja kuvittelin olevani laivassa, koska ikkunoista näkyi vain vettä ja vastaranta. Myös pienet ikkunat ovat rivissä vierekkäin, mikä lisäsi laivatunnelmaa.
Viimeisenä päivänäni kuvasin maiseman jokaisesta ikkunasta, muistoksi itselleni ja muille tuleville. Kuvasin maiseman ruokahuoneen kuudesta ja isosedän huoneen kuudesta plus kolmesta ikkunasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
