GARDEROOBIANI


Olen saanut isoäidiltäni, isäni äidiltä, paljon hänen vanhoja mekkojaan. Osa on pahvilaatikossa vintillä, ja jokunen on käytössä. Tämän mekon sain puolitoista vuotta sitten. Ihastuin kankaan siniseen ja turkoosiin ja punaviolettiin, täydellisesti minun värejäni! Ja koska olen nykyään samankokoinen kuin isoäitini näitä mekkoja pitäessään, ne istuvat minulle hyvin. Tämä on lempimekkojani ehdottomasti.



Tämän hameen ostin kymmenisen vuotta sitten Lontoon Camdenista vaateliikkeestä, joka teki käsityönä vaatteita kierrätyskankaista. Ihastuin kukkakirjailuun ja peilin paloihin. Kutsun tätä "Frida Kahlo"-hameekseni ja olen pitänyt sitä monissa juhlissa ja avajaisissa.



Tässä myös yksi isoäitini antamista mekoista. Tämän jopa muistan isoäitini päällä 7o-luvulla. Taitaa tämä olla isoäidin päällä joissakin kesäisissä valokuvissa kesämökiltä. Tämänkin turkoosia ja kuvioita rakastan. Mekko tuntuu todella mukavalta päällä.

Ja taas turkoosia! Tämän juhlatunikan ostin Ateenasta Monastiraki-aukion lähellä olevasta pienestä putiikista. Tästäkin on tullut lempivaatteitani, vaikka tätä pidänkin enemmän juhlatunnelmissa.

Jokunen kuukausi sitten löysin tämän aidon 60-luvun mekon Vammalasta kirpputorilta. Pakkohan se oli ostaa, kun sopi minulle täydellisesti. Hienon värinen ja todella hyvässä kunnossa.

Tämä tunika on uutena ostettu pari kuukautta sitten, ja siitä on tullut minulle mieluinen nopeasti. Sopii joka tilanteeseen ja kauluksen "mummo" virkatut kukkaset ovat hellyyttäviä.

Vaatteet ja tyyli kertovat kantajastaan totta kai paljon. Ja tyylit muuttuvat elämäntilanteen ja vartalon sen hetkisen koon mukaan. Minulla on ollut kausia, että olen pitänyt vain pitkiä hameita tai pelkästään farkkuja. Olen ollut kirpparivaatteisiin hurahtanut taideopiskelija, naisellisempi avokaulaisilla tyköistuvilla puseroilla, nykyään ehkä sitten tätimäisempi ja käytännöllisempi. Taidan olla jo laiska pukeutumaan provosoivasti, ja täällä maalla asuminen on karsinut ylimääräiset hiluvitkuttimet pois.