JOULUSALONKI
Galleria Rongassa
4.-22.12.2010
Joulusalonki-näyttelyssä on myynnissä AvaraTaide Ry:n jäsentaiteilijoiden valmistamia teoksia ja kortteja. Taiteilijat myyvät itse teoksiaan ja ne ovat heti otettavissa mukaan. Tervetuloa tutustumaan! Tarjolla lämmintä glögiä ja piparkakkuja!
Teoksia voi näyttelystä hankkia myös osamaksulla tai vuokrata määräajaksi Art for lease-sopimuksella. Lisätietoja Galleria Rongasta.
Galleria Ronga osallistuu joulun alla DesignOn Tampere Ry:n järjestämiin Late Night Shopping-iltoihin. Galleria Ronga on avoinna perjantaina 17.12. klo 12-21 ja lauantaina ja sunnuntaina 18.-19.12. klo 12-20. Ja itsenäisyyspäivänä 6.12. galleria on avoinna poikkeuksellisesti klo 17-20!
Joulusalonkiin osallistuvat taiteilijat:
Carita Berg, Heli Innala, Ismo Jokiaho, Kanerva Niemelä, Katrin Havia, Kirsi Porrassalmi, Kristiina Alatalo, Marja-Liisa Torniainen, Marje Viitala, Merja Asonen, Miina Laine, Saara Forsell, Teija Hakala, Tina Jokitalo, Uni Karinko
Galleria Ronga
Rongankatu 1 C 9, Tampere
avoinna joka päivä klo 12-18
Näyttelyyn on vapaa pääsy!
http://www.avarataide.fi/
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Tunnisteet:
AvaraTaide ry,
Galleria Ronga,
joulunäyttely,
Joulusalonki,
kuvataide,
maalaustaide,
näyttely,
taide,
taidenäyttely
maanantai 22. marraskuuta 2010
ÄETSÄN VOIMALAITOS
Viimeisenä Yllätyksien Yössä kävimme Äetsän voimalaitoksessa sisällä. Tilan arkkitehtuurista, korkeudesta ja ylevyydestä tuli juhlava ja harras olotila, kuin kirkossa tai vanhassa museossa. Ymmärsin myöskin, miksi aikanaan futuristit ihannoivat tekniikkaa ja sen suomia saavutuksia taiteessaan. Koneetkin olivat aikanaan esteettisiä.
Viimeisenä Yllätyksien Yössä kävimme Äetsän voimalaitoksessa sisällä. Tilan arkkitehtuurista, korkeudesta ja ylevyydestä tuli juhlava ja harras olotila, kuin kirkossa tai vanhassa museossa. Ymmärsin myöskin, miksi aikanaan futuristit ihannoivat tekniikkaa ja sen suomia saavutuksia taiteessaan. Koneetkin olivat aikanaan esteettisiä.
YLLÄTYKSIEN YÖ
Lähellä Kiikassa, Keikyässä ja Äetsässä järjestettiin jokavuotinen Yllätyksien Yö. Kävimme illansuussa kurkkimassa paikkoja missä emme olleet ennen käyneet. Oli hieno pakkasilta täysikuulla.
Ensimmäisenä kävimme Kiikan Kehitysmaakaupassa, jossa toimii myös kirpputori.
Keikyässä tekstiilitaiteilija Anneli Keinosella on vanhassa meijerissä upeat myymälä- ja työskentelytilat.
torstai 18. marraskuuta 2010
tiistai 9. marraskuuta 2010
POSTIKORTTEJA
Reilun kolmen viikon päästä Galleria Rongassa Tampereella on jälleen AvaraTaide Ry:n Joulusalonki, jossa jäsenet tuoda esille myytäväksi teoksiaan ja muuta myytävää, esim. kortteja. Ylläolevat valokuvat viime talvelta ovat painatuksessa talvisiksi postikorteiksi. Laitan lähempänä tarkempaa infoa näyttelystä.
Aikaisemmin kirjoitin kuinka aika ei tahdo riittää kaikkeen, ja maalaukselle jää aikaa hyvin vähän. Valokuvaus onkin tullut minulle korvikkeeksi kuvan tekemiselle. En suhtaudu siihen yhtä vakavasti kuin valokuvataiteilija, mutta tietenkin oma tapani nähdä ja hahmottaa heijastuu ottamiini kuviin. Tekniset taidot ovat minulla aivan hukassa, mutta joskus onnistun vangitsemaan kuviin jotain oman elämäni tapahtumista. Paljon keskityn perinteisiin maisemiin ja eläimiin, henkilökuviin en ole vielä uskaltanut.
Blogi on antanut ison motivaation kuvaamiselle ja yritän opetella pitämään kameraa aina mukana tallentaakseni eteeni osuvat hetket.
Reilun kolmen viikon päästä Galleria Rongassa Tampereella on jälleen AvaraTaide Ry:n Joulusalonki, jossa jäsenet tuoda esille myytäväksi teoksiaan ja muuta myytävää, esim. kortteja. Ylläolevat valokuvat viime talvelta ovat painatuksessa talvisiksi postikorteiksi. Laitan lähempänä tarkempaa infoa näyttelystä.
Aikaisemmin kirjoitin kuinka aika ei tahdo riittää kaikkeen, ja maalaukselle jää aikaa hyvin vähän. Valokuvaus onkin tullut minulle korvikkeeksi kuvan tekemiselle. En suhtaudu siihen yhtä vakavasti kuin valokuvataiteilija, mutta tietenkin oma tapani nähdä ja hahmottaa heijastuu ottamiini kuviin. Tekniset taidot ovat minulla aivan hukassa, mutta joskus onnistun vangitsemaan kuviin jotain oman elämäni tapahtumista. Paljon keskityn perinteisiin maisemiin ja eläimiin, henkilökuviin en ole vielä uskaltanut.
Blogi on antanut ison motivaation kuvaamiselle ja yritän opetella pitämään kameraa aina mukana tallentaakseni eteeni osuvat hetket.
Tunnisteet:
AvaraTaide ry,
Galleria Ronga,
joulunäyttely,
Joulusalonki,
taide,
talvi,
valokuva
KOIRAKAVERUKSET
Hessun seurana oli viikon ajan ystävämme koira labradorinnoutaja Elsa. Kävelylenkeillä koirat juoksivat sydämensä kyllyydestä sänkipellolla. Elsa löysi kaikki ojat ja lätäköt missä uida ja lutata. Hessu ei uimaan mene eikä turkkiaan kastele kuin pakon edessä, on aika hienohelma. Kurakelillä kaverukset olivat aika likaisia!
Eilen satoi tänne Stormiin varsinainen ensilumi.
Hessun seurana oli viikon ajan ystävämme koira labradorinnoutaja Elsa. Kävelylenkeillä koirat juoksivat sydämensä kyllyydestä sänkipellolla. Elsa löysi kaikki ojat ja lätäköt missä uida ja lutata. Hessu ei uimaan mene eikä turkkiaan kastele kuin pakon edessä, on aika hienohelma. Kurakelillä kaverukset olivat aika likaisia!
Eilen satoi tänne Stormiin varsinainen ensilumi.
Tunnisteet:
Hessu Hopo,
koirat,
lumi,
lyhytkarvainen collie,
Stormi,
talvi
MATKA SUMUSSA
Sumuisia maisemia automatkalta viikko sitten ajaessamme Vesilahden kautta Lempäälään.
Elämä on täynnä kaikennäköistä tekemistä sekä velvoitetta ja maalaamiselle ei tahdo löytyä aikaa tai välillä edes voimia. Tämän asian kanssa moni muukin kuvataiteilija painii usein. Itseään kyseenalaistaa usein suhteessa ammattiinsa. Olenko opettaja vai kuvataiteilija vai voinko olla kumpaakin?
Mikä määrittää oikean kuvataiteilijuuden? Valmiiden teosten määrä vai laatu? Näyttelyiden tiheys? Apurahojen saanti? Lehtikirjoitukset? Maininta Taide-lehdessä? Myynti? Töitä kokoelmissa? Sisäinen palo? Tekninen taito? Idearikkaus? Itseluottamus?
Entä jos ei saa apurahoja, ei näyttelyä Helsingin galleriaan tai pistenäyttelyyn, kukaan ei osta töitä ja mikään lehti ei kirjoita näyttelystä? Onko silloin vielä kuvataiteilija vai harrastelija? Mikä motivoi kuvataiteilijaa silloin eteenpäin? Vai nouseeko menestyessäkin rima koko ajan vain korkeammalle, ja mihinkään ei ole tyytyväinen.
Pilkottaako elämässä aurinko aina hiukan sumun takaa? Se antaa lupauksen jostain paremmasta, mutta melkein aina jää epämääräisen harson taakse kuin kiusallaan...
Sumuisia maisemia automatkalta viikko sitten ajaessamme Vesilahden kautta Lempäälään.
Elämä on täynnä kaikennäköistä tekemistä sekä velvoitetta ja maalaamiselle ei tahdo löytyä aikaa tai välillä edes voimia. Tämän asian kanssa moni muukin kuvataiteilija painii usein. Itseään kyseenalaistaa usein suhteessa ammattiinsa. Olenko opettaja vai kuvataiteilija vai voinko olla kumpaakin?
Mikä määrittää oikean kuvataiteilijuuden? Valmiiden teosten määrä vai laatu? Näyttelyiden tiheys? Apurahojen saanti? Lehtikirjoitukset? Maininta Taide-lehdessä? Myynti? Töitä kokoelmissa? Sisäinen palo? Tekninen taito? Idearikkaus? Itseluottamus?
Entä jos ei saa apurahoja, ei näyttelyä Helsingin galleriaan tai pistenäyttelyyn, kukaan ei osta töitä ja mikään lehti ei kirjoita näyttelystä? Onko silloin vielä kuvataiteilija vai harrastelija? Mikä motivoi kuvataiteilijaa silloin eteenpäin? Vai nouseeko menestyessäkin rima koko ajan vain korkeammalle, ja mihinkään ei ole tyytyväinen.
Pilkottaako elämässä aurinko aina hiukan sumun takaa? Se antaa lupauksen jostain paremmasta, mutta melkein aina jää epämääräisen harson taakse kuin kiusallaan...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)