MATKA SUMUSSA
Sumuisia maisemia automatkalta viikko sitten ajaessamme Vesilahden kautta Lempäälään.
Elämä on täynnä kaikennäköistä tekemistä sekä velvoitetta ja maalaamiselle ei tahdo löytyä aikaa tai välillä edes voimia. Tämän asian kanssa moni muukin kuvataiteilija painii usein. Itseään kyseenalaistaa usein suhteessa ammattiinsa. Olenko opettaja vai kuvataiteilija vai voinko olla kumpaakin?
Mikä määrittää oikean kuvataiteilijuuden? Valmiiden teosten määrä vai laatu? Näyttelyiden tiheys? Apurahojen saanti? Lehtikirjoitukset? Maininta Taide-lehdessä? Myynti? Töitä kokoelmissa? Sisäinen palo? Tekninen taito? Idearikkaus? Itseluottamus?
Entä jos ei saa apurahoja, ei näyttelyä Helsingin galleriaan tai pistenäyttelyyn, kukaan ei osta töitä ja mikään lehti ei kirjoita näyttelystä? Onko silloin vielä kuvataiteilija vai harrastelija? Mikä motivoi kuvataiteilijaa silloin eteenpäin? Vai nouseeko menestyessäkin rima koko ajan vain korkeammalle, ja mihinkään ei ole tyytyväinen.
Pilkottaako elämässä aurinko aina hiukan sumun takaa? Se antaa lupauksen jostain paremmasta, mutta melkein aina jää epämääräisen harson taakse kuin kiusallaan...
Sumuisia maisemia automatkalta viikko sitten ajaessamme Vesilahden kautta Lempäälään.
Elämä on täynnä kaikennäköistä tekemistä sekä velvoitetta ja maalaamiselle ei tahdo löytyä aikaa tai välillä edes voimia. Tämän asian kanssa moni muukin kuvataiteilija painii usein. Itseään kyseenalaistaa usein suhteessa ammattiinsa. Olenko opettaja vai kuvataiteilija vai voinko olla kumpaakin?
Mikä määrittää oikean kuvataiteilijuuden? Valmiiden teosten määrä vai laatu? Näyttelyiden tiheys? Apurahojen saanti? Lehtikirjoitukset? Maininta Taide-lehdessä? Myynti? Töitä kokoelmissa? Sisäinen palo? Tekninen taito? Idearikkaus? Itseluottamus?
Entä jos ei saa apurahoja, ei näyttelyä Helsingin galleriaan tai pistenäyttelyyn, kukaan ei osta töitä ja mikään lehti ei kirjoita näyttelystä? Onko silloin vielä kuvataiteilija vai harrastelija? Mikä motivoi kuvataiteilijaa silloin eteenpäin? Vai nouseeko menestyessäkin rima koko ajan vain korkeammalle, ja mihinkään ei ole tyytyväinen.
Pilkottaako elämässä aurinko aina hiukan sumun takaa? Se antaa lupauksen jostain paremmasta, mutta melkein aina jää epämääräisen harson taakse kuin kiusallaan...
Heli hoi!
VastaaPoistaPaljon näitä määritelmiä pohtineena, luulen että itse on määriteltävä taiteilijuus.
Sinä olet ammattitaiteilija ja se on kyllä selkeä määritelmä.
Olisi kiva saada tunnustusta työstään, mutta se on kuitenkin hetkellistä ja kiinni tästä ajasta ja ihmisistä.
Mun mielestä taiteen tekemisessä tarvitaan sisäistä paloa, taitoa toteuttaa ne ideat - ja myös tinkimättömyyttä ja sisukkuutta ja paljon työtekoa tarvitaan.
Uskon että voit olla myös hyvä opettaja eikä se miinusta taitelijuudestasi, vaikket opinnoilta ja opettamiselta sitten ehtisikään niin paljoa pitää näyttelyitä.
Voimia syksyysi
Leena
ps. Näihin kysymyksiin on toiselle paljon helpompi vastata kuin itselle!
Kiitoksia Leena. Ja varmaan taiteilijuuteen kuuluu kysyä itseltään noita kysymyksiä, pohtia ja määrittää omaa suhdettaan kuvantekemiseen. Vuodet ovat kovettaneet kuorta, ja kaikista kieltävistä vastauksista ei enää jaksa lannistua. Ehkä näitä kysymyksiä itse pohdin vielä enemmän kymmenisen vuotta sitten, nyt antaa hiukan enemmän jo elämän mennä omalla painollaan. Mutta kaikki kuvataiteilijat jossain vaiheessa märehtivät näitä kysymyksiä, kunhan ei jää kiinni niihin, vaan pääsee eteenpäin.
VastaaPoista