Kaksi eri maisemaa

Toissa viikonloppuna ajellessamme Vesilahdentiellä aamu alkoi upealla kirkkaalla auringonpaisteella ja vaihtui puolessa välissä matkaa sankkaan sumuun. Valokuvauksellisia maisemia molemmat.

 

 

Lunta maassa!

Reilu viikko sitten lumi satoi maahan ja valaisi metsän ja tienvarret. Maisema muuttui pehmeäksi ja yhtenäiseksi.

 

Nyt tuo lumi on muisto vain.

Viimeiset tuoksuherneet

Syksyn viimeiset tuoksuherneet ovat maljakossa olohuoneessa. 

Valoa pimeydessä

 

 

Iltakävelyt koiran kanssa ovat muuttuneet taas haasteelliseksi, kun on niin pimeää, ettei kunnolla näe missä tie kulkee. Toisaalta hämärässä tuttu maisema saa uusia erikoisia muotoja. Oman kodin valo ja lämpö hehkuu kauas.

 

Poriin ja takaisin

Opetustyömatkoilla Poriin olen nähnyt bussista ja junasta monta monituista kertaa satakuntalaista sateista maaseutua. Suosikkeja matkan varrelta ovat kaksi tummaa lämminveristä hevosta laitumella, lammasfarmi, Nakkilan nahkiaispaistamo, keinutuoliverstas, Porin ravirata ja puoli välissä junamatkaa aavemaiset hylätyt tehtaat.

Porissa onneksi jää joskus hiukan odotteluaikaa ja ehdin käymään gallerioissa ja Porin taidemuseossa. Museossa on parhaillaan tammikuuhun Pavel Mrkuksen Next Planet, ehdottomasti suosittelen!

Kotihommia

Olemme intoutuneet leipomaan sämpylöitä, joissa on auringonkukan ja seesamin siemeniä, anista ja fenkolia. Mies raasu sai yhtenä päivänä tehtäväkseen tehdä keittoa ja kuori tuntikausia oman maan kiemuraisia maa-artisokkia. Kurjaa oli homma mutta keitto oli hyvää. Valkosipuliset maustekurkut ovat jo muhineet tarpeeksi kauan ja hyviä tuli. Koristekurpitsat ovat sisällä ja valtava kurpitsa odottaa muuttumista pikkelsiksi, piirakaksi ja keitoksi.


Pilkahdus

Taivan sini joskus pilkahtaa sadepilvien välistä. Tuoksuherneet kukkivat vielä, maa-artisokan kukat ovat jo kaatuneet maahan. Tyrni toi aikaisemmin väriä pihamaalle.