Colliekohtaus

HassuHessu saa välillä spurttikohtauksia ja koettaa saada kissoja mukaan. Kissat eivät oikein noin rajusta leikistä pidä ja osaavat väistää koiran kohloiluja. Eilen sain tilannekuvia kun Hulda-kissa päätti että on parempi hypätä puuhun ja seurata Hessun touhuja sieltä.

Yksityiskohtia

Yksityiskohtia ystäväpariskunnan kodista.

Sävyjä metsässä

Talvella vaaleuden, harmauden ja monokromaattisuuden keskellä puiden runkojen värisävyt ja pinta korostuvat voimakkaammin kuin kesän yltäkylläisyyden keskellä. Runkojen kauneus on hienovaraista ja yllättävää. Punertavuus ja violettisuus lämmittävät talven kylmää sävymaailmaa.

Pyryä

Säät ovat vaihdelleet hurjasti viime viikkoina. Välillä on sakeaa lumipyryä, välillä kirkasta auringonpaistetta, välillä vaarallista myrskytuulta, välillä kireää pakkasta, välillä sakeaa sumua. Mutta auringonvalon määrä kasvaa päivä päivältä, ja energiatasoni nousee sen mukana.

Omakuvia

Osallistun kesäkuussa AvaraTaiteen ryhmänäyttelyyn Galleria Rongassa Tampereella, jossa jokainen taiteilija tekee itsestään omakuvan ja valitsemastaan parista muotokuvan. Pidämme yhdessä kevään ajan myös croquis-iltoja, joissa piirrämme toisistamme pikapiirroksia. Mielenkiintoista ja antoisaa!

Näyttelyyn liittyen omana projektinani olen myös tammikuun alusta asti ottanut itsestäni joka päivä valokuvan. Nyt helmikuun lopulla kuvaaminen alkaa olla jo rasite, mutta olen päättänyt valokuvata itseäni toukokuun loppuun asti eli viisi kuukautta yhteensä. En tiedä, käytänkö kuvia missään muualla kuin Facebookissa. Siellä julkaisen aina kuukauden valikoidut omakuvat kerralla.

Sitäkään en tiedä, ovatko nämä kuvat silkkaa egoismia, tutkimusmatkaa itseeni, pelkkää dokumentaarista kuvapäiväkirjaa, kritiikkiä itseni ja muiden tarpeelle tuoda itseään esille vai silkkaa ajanhaaskausta?

Toinen maailma

Tänään kirkas auringon paiste muuttui sakeaksi sumuksi. Automme sukelsi toiseen maailmaan.

Hämärissä

 

Joka päivä valoisa aika pitenee ja kävelyretket onnistuvat aina vain myöhemmin. Hetki ennen auringonlaskua metsätie ja metsä ja oma piha muuttuvat pehmeämmäksi ja salaperäisemmäksi. Tuttu paikka on vaihtumassa ihmiselle oudoksi, pelottavaksikin. Valo sinertää, aika kiitää eteenpäin, haikeuskin valtaa mielen taas yhdestä eletystä hetkestä...

Hangella näkyy risteileviä jälkiä. Harmi kun en osaa niitä tunnistaa. Ovatko nuo ketun jäljet? Entäs nuo pienen pienet terävin kynsin? Oravanko? Mutta tuo on loikkinut ihan eri lailla... Ja tuossa on mennyt kaksi peräkkäin. Peurat ovat nyt kadonneet, vain joskus on yksittäisiä jälkiä näkyvillä. Hessu-koira varmaan tietäisi jos se osaisi kertoa.