maanantai 14. syyskuuta 2009
MEHEVIÄ OMENOITA



Lauantaina haimme meheviä valkeita kuulaita. Tie oli vain mutainen rankkasateen jälkeen, ja Hulda ja Hessu saivat hyppiä lätäköiden yli.
Tein pitkästä pitkästä aikaa illalla omenoista omenahyvettä uunissa. Ihana tuoksu leijui talossa. Ja oli todella hyvää vaniljajäätelön kanssa. Lohkosin omenat uunivuokaan, sulatin pannulla voita, jossa pyöritin kaurahiutaleita, fariinisokeria, inkivääriä ja kanelia. Omenalohkojen päälle roiskin hiukan sitruunamehua ja kaadoin päälle kaurahiutaleet. Uunissa annoin paistua 200 asteessa vajaan tunnin.



Lauantaina haimme meheviä valkeita kuulaita. Tie oli vain mutainen rankkasateen jälkeen, ja Hulda ja Hessu saivat hyppiä lätäköiden yli.
Tein pitkästä pitkästä aikaa illalla omenoista omenahyvettä uunissa. Ihana tuoksu leijui talossa. Ja oli todella hyvää vaniljajäätelön kanssa. Lohkosin omenat uunivuokaan, sulatin pannulla voita, jossa pyöritin kaurahiutaleita, fariinisokeria, inkivääriä ja kanelia. Omenalohkojen päälle roiskin hiukan sitruunamehua ja kaadoin päälle kaurahiutaleet. Uunissa annoin paistua 200 asteessa vajaan tunnin.
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
HESSU HOPO



Puolitoista viikkoa sitten saimme uuden perheenjäsenen, Hessu Hopon.
Hessu on lyhytkarvainen collie ja aivan ihana. Koiria minulla ei ole koskaan ollut, joten kaikki on uutta ja ihmeellistä ja opettelen asioita yhtä matkaa Hessun kanssa. Kissoja olen hoitanut kolmisenkymmentä vuotta ja hevosia kymmenisen vuotta, joten maalaisjärjellä pääsee alkuun. Miesystäväni tekee töitä ongelmakoirien parissa, joten eiköhän tässä pärjätä.
Hessu muuttuu päivittäin kasvaessaan ja joka päivä eteen tulee uusia asioita. Pari päivää olemme totutelleet kaulapantaan ja hihnaan, se kun on pakollista nyt täällä kaupungissa ollessa. Maalla Hessu saa temuta aidatussa pihassa mielin määrin.
Kengät olisivat oikein mielenkiintoisia, varsinkin juuri ne, mihin ei saa koskea. Jokaista kukkaa, lehteä ja oksaa on pureskeltava. Hulda -kissaan tutustuminen on sujunut hyvin, pian varmasti ollaan jo ylimpiä ystäviä. Hiukan kissaa mietityttää Hessun välillä rajutkin leikkiinkutsut.
Lätäkkö tuli tutuksi astuttua siihen. Bussit hiukan vielä pelottavat ja rappuset ovat välillä liian korkeita pienelle koiralle. Askel kerrallaan.



Puolitoista viikkoa sitten saimme uuden perheenjäsenen, Hessu Hopon.
Hessu on lyhytkarvainen collie ja aivan ihana. Koiria minulla ei ole koskaan ollut, joten kaikki on uutta ja ihmeellistä ja opettelen asioita yhtä matkaa Hessun kanssa. Kissoja olen hoitanut kolmisenkymmentä vuotta ja hevosia kymmenisen vuotta, joten maalaisjärjellä pääsee alkuun. Miesystäväni tekee töitä ongelmakoirien parissa, joten eiköhän tässä pärjätä.
Hessu muuttuu päivittäin kasvaessaan ja joka päivä eteen tulee uusia asioita. Pari päivää olemme totutelleet kaulapantaan ja hihnaan, se kun on pakollista nyt täällä kaupungissa ollessa. Maalla Hessu saa temuta aidatussa pihassa mielin määrin.
Kengät olisivat oikein mielenkiintoisia, varsinkin juuri ne, mihin ei saa koskea. Jokaista kukkaa, lehteä ja oksaa on pureskeltava. Hulda -kissaan tutustuminen on sujunut hyvin, pian varmasti ollaan jo ylimpiä ystäviä. Hiukan kissaa mietityttää Hessun välillä rajutkin leikkiinkutsut.
Lätäkkö tuli tutuksi astuttua siihen. Bussit hiukan vielä pelottavat ja rappuset ovat välillä liian korkeita pienelle koiralle. Askel kerrallaan.
Tunnisteet:
Hessu Hopo,
koirat,
lyhytkarvainen collie
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)