maanantai 19. lokakuuta 2009

ISOÄIDIN TALOSSA



Isoäidin talossa on tuttua ja turvallista. Esineet ja huonekalut muistuttavat lapsuudesta. Lapsena ihailin olohuoneen kristallikruunua ja haaveilin hankkivani niitä monta aikuisena omaan asuntooni. No, kattokruunut ovat jäänet hankkimatta ja makuni on hiukan muuttunut vuosien varrella, mutta hienolta kristallikruunu näyttää edelleen.


Komeassa kaapissa on isoäidin ja isoisoäidin hienot vanhat astiastot. Seinillä on vanhoja valokuvia menneiltä vuosilta.


Ruokasalin lasikaapin alalaatikosta haemme aina ruokailuvälineet ja servetit ruokapöytään.



Olohuoneen tuoleissa on komeat selkänojat ja koristeleikkaukset. Lapsena kuvittelin ne kuningattaren ja kuninkaan valtaistuimiksi.

2 kommenttia:

  1. Tunnelma on käsinkosketeltava vieläkin. Kaunista ja haikeaa menneen maailman henkeä!

    VastaaPoista
  2. Haikeaa on myös se, ettei isoäitini asu enää talossaan. Joskus elämänkulku on surullistakin...

    VastaaPoista