lauantai 25. joulukuuta 2010

MAMMULLA






Isoäidin talo on muistoja tulvillaan monen sukupolven ajalta. Ilo ja suru sekoittuvat eletyksi elämäksi.

Kun olin ihan pieni, isäni äitiä oli tarkoitus kutsua fammuksi, ruotsin farmor-sanasta, koska oli jo toisia mammoja ja mummuja ja mummoja. Mutta en osannut lausua kunnolla fammua, ja niin sana vääntyi mammuksi. Mammu on mammu vieläkin, totta kai, ja tulee aina olemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti