HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!!
Toivon kaikille hyviä asioita ja onnea tasapuolisesti. Olkoon seuraava vuosikymmen parempi kuin tähän astiset.
perjantai 31. joulukuuta 2010
lauantai 25. joulukuuta 2010
JOULUPÄIVÄNÄ
Tänään joulupäivänä Hessu-koira ja Hulda-kissa pääsivät pidemmälle kävelylle, koska pakkanen oli hellittänyt -14 asteeseen. Eilen oli illalla vielä -25 C, ja koiran sekä kissan tassut eivät sellaista pakkasta pitkään kestä. Itsellekin teki hyvää saada kahlata lumisella pellolla ja sulatella jouluruokia.
Hiiret tai mitkä lie ovat rapistelleet ja vikisseet monta päivää talomme ulkoseinän välissä pakkasta paossa. Ehkä niilläkin elämä hiukan helpottaa. Tintit ainakin ovat löytäneet talipallot, viime vuonna kauralyhde ei kelvannut kellekään. Keväällä heitin sen pellolle peuroille.
Oikein hyviä joulunpyhiä! Sekä rauhaa ja rakkautta Anna-mummuni sanoin.
Tänään joulupäivänä Hessu-koira ja Hulda-kissa pääsivät pidemmälle kävelylle, koska pakkanen oli hellittänyt -14 asteeseen. Eilen oli illalla vielä -25 C, ja koiran sekä kissan tassut eivät sellaista pakkasta pitkään kestä. Itsellekin teki hyvää saada kahlata lumisella pellolla ja sulatella jouluruokia.
Hiiret tai mitkä lie ovat rapistelleet ja vikisseet monta päivää talomme ulkoseinän välissä pakkasta paossa. Ehkä niilläkin elämä hiukan helpottaa. Tintit ainakin ovat löytäneet talipallot, viime vuonna kauralyhde ei kelvannut kellekään. Keväällä heitin sen pellolle peuroille.
Oikein hyviä joulunpyhiä! Sekä rauhaa ja rakkautta Anna-mummuni sanoin.
VALOA PIMEYDESSÄ
Itsenäisyyspäivän 80-luvun juhliin teimme 14 jäälyhtyä. Kokeilimme sekoittaa veteen etikkapunajuurien lientä, mutta etikka ei oikein jäädy kunnolla ja väri jäi epätasaisiksi klönteiksi, ja nyt ajan myötä pinkki sävy on hävinnyt melkein kokonaan.
Valaisevat lyhdyt tuovat pimeään pakkasmaisemaan lohtua ja lämpöä. Eilen käydessämme hautausmaalla kynttilämeri haudoilla oli niin surullisen kaunista. Todellakin tuntui kuin kuolleiden sielut lepattaisivat kynttilän liekeissä.
Valaisevat lyhdyt tuovat pimeään pakkasmaisemaan lohtua ja lämpöä. Eilen käydessämme hautausmaalla kynttilämeri haudoilla oli niin surullisen kaunista. Todellakin tuntui kuin kuolleiden sielut lepattaisivat kynttilän liekeissä.
MAMMULLA
Isoäidin talo on muistoja tulvillaan monen sukupolven ajalta. Ilo ja suru sekoittuvat eletyksi elämäksi.
Kun olin ihan pieni, isäni äitiä oli tarkoitus kutsua fammuksi, ruotsin farmor-sanasta, koska oli jo toisia mammoja ja mummuja ja mummoja. Mutta en osannut lausua kunnolla fammua, ja niin sana vääntyi mammuksi. Mammu on mammu vieläkin, totta kai, ja tulee aina olemaan.
Isoäidin talo on muistoja tulvillaan monen sukupolven ajalta. Ilo ja suru sekoittuvat eletyksi elämäksi.
Kun olin ihan pieni, isäni äitiä oli tarkoitus kutsua fammuksi, ruotsin farmor-sanasta, koska oli jo toisia mammoja ja mummuja ja mummoja. Mutta en osannut lausua kunnolla fammua, ja niin sana vääntyi mammuksi. Mammu on mammu vieläkin, totta kai, ja tulee aina olemaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
