perjantai 14. elokuuta 2009

LEIJONA KITA AMMOLLAAN




Viimeisten joukossa kukkivat leijonankidat. Niiden värisävyt ovat makeita ja epätodellisia. Tämä on vanha puutarhakasvi. Äitini kertoi oman äitinsä eli isoäitini kasvattaneen näitä kotipihassaan. Eli traditio jatkuu... Luulin niiden kasvavan korkeammiksi, olen nyt viisaampi ensi kesää varten.

Leijonankita -nimi on mielestäni hieno ja vanhahtava, mutta selkeää linkkiä kukan muodon sekä värin ja leijonan voiman sekä majesteettisuuden välillä en oikein löydä.

Minua huvittaa, kun kimalaiset pörräävät kukkien ympärillä ja ahtautuvat kukan sisälle meden perässä. Takajalat sätkivät, kun pörröiset kimalaiset kiskovat itsensä irti kukan sisuksista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti