lauantai 30. lokakuuta 2010

TYHJYYS









Viikko sitten saimme suuren ja fyysisesti sekä henkisesti raskaan urakan päätökseen. Minä ja mieheni tyhjensimme isoisoäitini kesämökin. Mökki oli kerta kaikkiaan pakko myydä, ja sielu itkien halusin pitää edes mökin huonekalut ja tavarat suvulla, joten päätimme ottaa itsellemme valtavan urakan.

Mökki on rakennettu jyrkän rinteen alle, ja tontin läpi kulkee vain mutkitteleva polku, joten huonekalujen kantamisessa oli omat haasteensa. Mieheni oli välillä kuin voimamies venyttäen itsensä äärimmilleen, ilman häntä mistään ei olisi tullut mitään. Mieheni poika kävi myöskin auttamassa, kiitos suuri hänelle myös! Seitsemän päivää ajoimme mökille, kannoimme tavaraa, pakkasimme auton ja peräkärryn ja ajoimme takaisin.

Viimeisenä päivänä olivat kyllä kaikki voimat huvenneet. Oli aika jättää vaikeat hyvästit. Kuvasin vielä tyhjät huoneet, mitkä ovat vuosien aikana nähneet ja kuulleet monta tarinaa. Hyvästi rakas paikka!


2 kommenttia:

  1. Varmasti onkin ollut vaikeaa luopua noin tärkeästä paikasta, mutta nyt se on tehty ja takanapäin, muistot eivät katoa.

    VastaaPoista
  2. Hiukan on jo helpottanut, kun ajatukset pyörivät muuallakin. Muistot todellakin eivät katoa koskaan!

    VastaaPoista