MUISTIKUVIA HELSINGISTÄ
Tein yön yli-retken Helsinkiin pitkästä pitkästä aikaa. Juhlistin ystäväni näyttelyn avajaisia ja sain myös mahdollisuuden käydä katsomassa muuta taidetarjontaa. Harmi että suurin osa gallerioista oli vielä joulutauolla.
Kävin Taidemuseo Tennispalatsissa katsomassa monien kehumaa Peekaboo-näyttelyä. Tarjolla oli Etelä-Afrikan nykytaidetta. Näyttely oli erittäin kiinnostava, joskin minulle jäi ahdistunut ja mietteliäs olo taiteilijoiden kuvauksista vankiloista, syrjäytyneistä, seksuaalisen vähemmistön kohtelusta, rotusorrosta, väkivallasta jne. Mutta niinhän se on, taide koskettaa!
Tätä taustaa vasten reagoin voimakkaasti Daniel Naudén valokuviin afrikkalaisista villikoirista, africanis -koirista. Kuvia teoksista löytyy Gallery Stevensonin sivuilta. Isohkoissa valokuvissa yksittäiset villikoirat ikäänkuin näyttäytyvät katsojalle ylväinä, villeinä, arvaamattomina, kauniina ja sulavalinjaisina. En saa muotokuvaa ja maisemaa yhdistäviä kuvia mielestäni.
Taidehallissa kävin katsomassa Carnegie Art Award -taiteilijoita. Heistä jäi hiukan laimeampi ja kylmempi mielikuva kuin Tennispalatsin väkevästä näyttelystä. Toki joukkoon mahtui monia minua kiinnostaneita teoksia.
Elämäni ensimmäistä kertaa kävin Helsingin luonnontieteellisessä museossa, ja innostuin valtavasti. Täytetyt eläimet eivät ehkä noin yleensä ole suurimpia suosikkejani, mutta se tiedon, monimuotoisuuden, luonnon kauneuden ja ihmeiden määrä museossa sai minut eläytymään ja toivomaan että tämä kaikki säilyisi tuleville ja tuleville sukupolville.
Kävin Taidemuseo Tennispalatsissa katsomassa monien kehumaa Peekaboo-näyttelyä. Tarjolla oli Etelä-Afrikan nykytaidetta. Näyttely oli erittäin kiinnostava, joskin minulle jäi ahdistunut ja mietteliäs olo taiteilijoiden kuvauksista vankiloista, syrjäytyneistä, seksuaalisen vähemmistön kohtelusta, rotusorrosta, väkivallasta jne. Mutta niinhän se on, taide koskettaa!
Tätä taustaa vasten reagoin voimakkaasti Daniel Naudén valokuviin afrikkalaisista villikoirista, africanis -koirista. Kuvia teoksista löytyy Gallery Stevensonin sivuilta. Isohkoissa valokuvissa yksittäiset villikoirat ikäänkuin näyttäytyvät katsojalle ylväinä, villeinä, arvaamattomina, kauniina ja sulavalinjaisina. En saa muotokuvaa ja maisemaa yhdistäviä kuvia mielestäni.
Taidehallissa kävin katsomassa Carnegie Art Award -taiteilijoita. Heistä jäi hiukan laimeampi ja kylmempi mielikuva kuin Tennispalatsin väkevästä näyttelystä. Toki joukkoon mahtui monia minua kiinnostaneita teoksia.
Elämäni ensimmäistä kertaa kävin Helsingin luonnontieteellisessä museossa, ja innostuin valtavasti. Täytetyt eläimet eivät ehkä noin yleensä ole suurimpia suosikkejani, mutta se tiedon, monimuotoisuuden, luonnon kauneuden ja ihmeiden määrä museossa sai minut eläytymään ja toivomaan että tämä kaikki säilyisi tuleville ja tuleville sukupolville.
Heli; kävin syksyllä katsomassa Peekaboon ja samantyyppisiä ajatuksia heräsi. Minä huomasin kaikkein rankimpien kuvien edessä keskittyväni ulkoisiin asioihin: sommitteluun, väreihin jne.
VastaaPoistaLuonnontieteellisessä museossa en ole käynyt pariinkymmeneen vuoteen, täytyypä poiketa.
Hienot kuvat!