PIMEYSKÄVELY




Täällä maalla on koiran kanssa käytävä päivisin kävelyllä, jos haluaa nähdäkin jotain. Ihan vieressä ei ole valaistuja teitä. Harvemmin illemmalla lähdenkään kävelylle, se kun voi olla hiukan vaarallistakin pimeillä autoteillä, vaikka kuinka olisi heijastimia tai lamppuja.

Ja tunnustan, että aukeilla helposti kävelen yksinäni pimeällä, mutta metsään en oikein uskalla ilman ihmisseuraa mennä. Tiedän, se on hölmöä ja naurettavaa, mutta niin se vain on.

Pimeys ja hämärä on jollain tavalla kiehtovaakin, se pehmentää muodot, sulattaa ääriviivat, saa kaiken näyttämään joltain muulta, uudelta ja salaperäiseltä.

Ja miten oman kodin valo näyttääkin kaukaa niin kutsuvalta ja ystävälliseltä!