torstai 26. toukokuuta 2011

HUIMAA!!!

























Lauantaina ennen jännittävää finaalia lähdin avomieheni kanssa kipuamaan jalkaisin Kölnin katedraalin yhteen torniin. Ihmisiä oli jonoksi asti, ja kivisiä kapeita kierreportaita oli hankala kivuta. Onneksi ikkunoita oli kipuamisen aikana harvassa ja ne olivat hyvin pieniä, koska polviani alkoi heikottaa ja pulssi nousta.

Kun kiviportaat loppuivat, torniin oli rakennettu sisälle metallipalkeista portaat ylös näköalatasanteelle. Mieheni lähti kipuamaan ylös, minä jäin empimään vielä alas, koska portaat olivat avoimet ja niistä näki alaspäin, ja tiesin, että minulle voi käydä huonosti jossain vaiheessa ylhäällä. Parisen minuuttia ihmettelin, ja sitten sisuunnuin sen verran, että lähdin joukon perässä ylöspäin. Tuijotin edelläkulkevan selkään ja hyräilin hiljaa keskittyäkseni vain nousuun, en siihen mitä alhaalla on tai miten korkealla olemme.

Huh! Tiukkaa teki, mutta pääsin ylös ja näköalat olivat huimaavat, kummassakin sanan merkityksessä. Tasanteella ei tuntunut enää niin pahalta, ja pystyin ottamaan jopa valokuvia. Ja olin ylpeä itsestäni että voitin pienen pelkoni.

Katedraalin eteläiseen tornin näköalatasanteelle on kivuttava 533 porrasta ja se on 97,5 metrin korkeudessa! Kipuamiseen meni noin parikymmnetä minuuttia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti