MOTIIVINI

Blogimaailma on tuntematon alue minulle. Samalla kun perustin oman blogini, olen oikeastaan ensimmäistä kertaa selaillut toisten blogeja. Olen miettinyt, miksi haluan pitää blogia ja julkaista tekstejäni verkossa julkisesti? Eikö omat nettisivuni riitä teoksieni esittelyyn? Mutta ne ovatkin ammattisivut, tiukassa muodossa. Täällä voin rauhassa esittää kaikennäköistä arkivalokuvaa ja mietteitä, kaikki ihanassa sotkussa keskenään. Vaaransa tällaisellä rönsyilyllä tietenkin on, silloin kukaan ei jaksa välttämättä lukea näistä mitään. Niin, ja tarvitseeko blogia jonkun lukea? Voiko olla julkinen päiväkirja, jota kukaan ei lue? Itse koen anonymiteetin ongelmana, koska teosteni kuvista joku minut kuitenkin tunnistaisi, ja en halunnut jättää niitä pois. Ehkä tämä on vain itserakasta harrastusta ja ajanvietettä. Tietysti markkinointiaspekti on aina mukana ammattikuvataiteilijan kaikissa "julkaisuissa".

Perusajatuksena kirjoittelullani on, etten yritä liikaa. En yritä (enkä voi) olla intellektuelli, erityisen kiinnostava tai älykäs, en ruodi filosofisia ongelmia, en kikkaile. En edes kauheasti editoi tekstiäni, kirjoitusvirheitä voi siis riittää... Vaikeaa on taiteilla kirjakielen ja puhekielen välillä, kuinka muodollista tekstiä haluan kirjoittaa.


Päiväkirjaa kirjoitin lapsena monta vuotta, mutta teini-iässä se hiipui pois. Opiskeluaikoina pidin hetken unipäiväkirjaa, jota itse asiassa on mielenkiintoista lukea vieläkin. Ehkä tällä hetkellä rakkaimpia kirjoituksia ovat Kreikan matkoilla pitämäni matkapäiväkirjat. Niitä lukiessa tulvahtaa mieleen hiukan jo hiipuneet muistot ja hetket, jopa maut ja hajut. Hauskoja sivuvivahteita antavat äitini kirjoittamat merkinnät hotellihuoneiden, bussimatkojen ja ruoka-annosten hinnoista. Työstin näistä teksteistä ja matkoilla ottamistani valokuvista jokunen vuosi sitten teossarjan mustesuihkutulosteina. Päiväkirjasivut on skannattu ja tulostettu kuultopaperille, jotka asettelin kyseisessä paikassa otetun valokuvan päälle. Kuvien kehykset ovat erilaisia halppiskehyksiä. Nämä ovat matkamuistoja, joissa on henkilökohtainen ja kollektiivinen taso.