ELÄMÄNI KISSAT

Kaikki jotka minut tuntevat, tietävät että elämääni ja taiteeseeni kuuluvat kissat. Monet kissat. Elämä tuntuu tyhjältä ilman niiden seuraa. Olen hyvin eläinrakas, ja pidän kaikista eläimistä, mutta kissat viehättävät eniten ja niiden luonne sopii omaani. Kissojen itsenäisyys miellyttää.

Maalaiskissoja meillä oli kotona nuoruudessani jo, ja kaikki ovat olleet omia persoonallisuuksiaan, joiden tekemisiä ja mieltymyksiä muistelen äitini ja siskoni kanssa vieläkin. Ensimmäinen Santtu-pentu oli vain hetken, kunnes joutui traagiseen onnettomuuteen pihalla. Se oli kauhea kokemus 12-vuotiaalle. Punavalkoinen Jammu oli rento maalaisperuskissa, joka seurasi minua hevostalleille. Poikakissa Valtsu vietti myös aikaa kanssani talleilla, josta mystisesti yksi ilta katosi. Löytöpentu Viiru oli ihastuttava persoona, joka oli hyvällä tuulella aina. Sen sai vääntää vaikka minkälaiselle solmulle. Viiru oli nokkela kissa, jolle siskoni kanssa rakensimme eteisen käytävään esteradan. Heittelimme makupaloja, joskus kuivaneita silakoita (!) ja Viiru hyppi radan kiltisti läpi. Samaan aikaan olimme ottaneet tädiltämme tyttökissanpennun Samantha Foxin (Sammy vain tuttujen kesken) ja pennut olivat yhdessä koko ajan. Ihana Viiru jäi auton alle oltuaan perheessämme muistaakseni vain noin vuoden. Viirun kuollessa Sammy ilmiselvästi suri ja vetäytyi yksinoloon ja harjuun pitkille reissuille. Sammyn persoona taantui.

Äitini ja siskoni pelastivat Espanjan aurinkomatkallaan puolikuolleen tyttökissanpennun ja toivat sen Suomeen. Pentu sai nimekseen Carmen Juanita ja oli kyllä aikamoinen persoona. Carmenin luonne oli katujen kasvatin ja sen kiukun purkauksia saivat kokea muut kissat ja mekin. Carmenin ulkonäkökin oli erikoinen Suomen maatiaisiin verrattuna; isot korvat, kapeat ja sirot jalat, ohut häntä ja turkki oli outo kirjavan kukertava sekoitus mustaa ja punaista. Hyvässä ruokinnassa vatsa vielä alkoi roikkua.


Emma

Samaan aikaan Sammyn ja Carmenin kanssa kissaperheeseemme äidin luo saapui odottamatta myös Leevi ja Emma. Siskoni pelasti Leevin senaikaisen poikaystävänsä luota, jolle Leevi oli kysymättä mitään annettu syntymäpäivälahjaksi. Pihaltamme pensaan alta löytyi pieni likainen ja takkuinen tyttökissanpentu, joka loppujen lopuksi kotiutui meille. Emma oli pitkäkarvainen, vihreäsilmäinen kaunotar. Leevi ja Emma tekivät keskenään intiimimpää tuttavuutta, ja Emma sai neljä pentua, joista kaksi jäi henkiin: Unto ja Mauno. Mauno oli Emman näköinen pitkäkarvainen ja Unto tuli isäänsä ja oli selkeästi maalaisemman näköinen.

Kissaperhe: Mauno, Leevi, Unto ja Emma

Tällä välin olin jo muuttanut pois kotoa opiskelemaan Imatralle taidekouluun. Ystäväni ja asuinkaverini kanssa päätimme ottaa kaksi kissaa ja niin Iiris ja Frida saapuivat elämääni. Kissasisarukset tulivat tyttökissoina, mutta pian ilmeni että Iiris olikin poikakissa. Emme kuitenkaan enää halunneet muuttaa nimeä. Iiris ja Frida seurasivat eri opiskelija-asuntoihin ja tottuivat matkustamaan junassa ja bussissa.


Frida ja Iiris

Asuin välillä noin vuoden Kööpenhaminassa ja äitini hyvää hyvyyttä suostui ottamaan Iiriksen ja Fridan hoitoon, jolloin hän hoiti parhaimmillaan (tai pahimmillaan) kahdeksaa kissaa: Sammya, Carmenia, Leeviä, Emmaa, Untoa, Maunoa, Fridaa ja Iiristä! Palattuani muutin Iiriksen ja Fridan kanssa takaisin Pispalaan Tampereelle. Äitini jäi eläkkeelle, eikä voinut enää pitää jäljelle jääneitä kissoja: Leeviä, Emmaa ja Untoa. Mauno-raukka oli jäänyt vuoden vanhana auton alle ja Carmen ja Sammy poistuneet vanhuksina kissojen taivaaseen. Suostuin ottamaan kaikki itselleni, joten minusta tuli kissasuurperheen huoltaja!

Kissojani on kohdannut erilaiset sairaudet. Emma menehtyi nisäsyöpään, Iiriksellä oli monta vuotta diabetes ja epilepsia, Fridalla epäiltiin kilpirauhasen liikatoimintaa ja Untolla oli nielun tukkiva kasvain. Kaikkien kuolema on ollut minulle todella murheellista, ja vieläkin tulen surulliseksi miettiessäni tapahtumia. Mutta ihania, iloisia muistoja kaikki kissat ovat minulle tuoneet! Ja saivat elää vanhoiksi.


Unto, Frida ja Leevi

Tällä hetkellä vanhoista kissoista on jäljellä siis enää Leevi-pappa, jolla vuosi sitten todettiin munuaisten vajaatoiminta. Ihmeellisesti Leevi vain on sinnitellyt tähän asti, ja on jopa pirteämpi kuin pitkään aikaan. Osaksi virkeyteen voi olla syynä syksyllä saapuneet Hilda ja Hulda -neidit... Uusi sukupolvi on talossa, ja menoa ja meininkiä on kyllä ollut. Sisarukset ovat vilkkaita ja kekseliäitä ja kauniita kuin mitkä!


Hilda ja Hulda