EKOLOGISIA MIETTEITÄ

Ekologisuus ja luonnonsuojelu ovat sydäntäni lähellä, ja kannan huolta ympäristön tilasta ja tulevaisuudestamme. Tai ehkä enemmän kannan huolta maapallon tulevaisuudesta kuin ihmisen tulevaisuudesta. Ihminen saa sen mitä itse itselleen tekee.

Varmaan suurin osa on huolestunut ilmastonmuutoksesta jne., mutta kuka on oikeasti valmis tekemään suuria ratkaisuja elämässään ja huonontamaan elintasoaan? Ei juuri kukaan, kiihkoilijat ja fanaatikot ehkä. Elän jatkuvassa itsesyytöksentilassa. Miksi et tee noin ja miksi et käytä tuota tuon sijasta? Asioita missä pitäisi tehdä valintoja, on jo niin paljon, ettei kukaan pysty siihen. Tiedämme liikaa, jokaisen asian elinkaaren toiselta puolelta maapalloa tänne meille Pohjolaan. Kapitalistista riistoa tapahtuu täällä ja sademetsää tuhotaan tuolla ja lapsiraukat punovat mattoja siellä ja eläimiä nyljetään ja kidutetaan kaukana täältä. Mutta silti pitäisi vain yrittää, toivoaan ei voi menettää. Ja kliseisesti: tulevia sukupolvia on mietittävä, meillä on velvollisuus siihen.

Pienistä asioista muutos alkaa, meille toitotetaan. Onhan se totta, mutta mitä minun piipertäminen auttaa, jos teollisuus- ja energiajätit mylläävät maapalloa miten mielivät?

Kyllä, hyötykävelen aina kun mahdollista.
Kyllä, käytän julkisia kulkuneuvoja. Tietenkin, koska minulla ei ole autoa eikä ajokorttia.
Kyllä, yritän kierrättää mahdollisimman paljon. Paperit, biojätteet, pahvipakkaukset, pienmetallin, lasit kierrätän. Muovit ja sekalaiset jätteet päätyvät vielä tavalliseen roskikseen.
Kyllä, olen niin köyhä että shoppailuni ja kerskakuluttamiseni on aikas vähäistä.
Kyllä, olen niin köyhä etten pääse edes joka vuosi lentokoneella kaikkiin ihaniin matkakohteisiin.
Kyllä, asuntoni huoneenlämpö on varmaankin sen +20 C tai vähemmän.
Kyllä, yritän pestä pyykkini +30 C ja +40 C asteessa, joskus lakanat +60 C.
Kyllä, yritän pitää aina ostosmatkoilla mukana omia kangaskasseja tai reppua.
Kyllä, ostan aina onnellisten kanojen munia.
Kyllä, lopetin tupakanpolton. Kylläkin muista kuin luonnonsuojelullisista lähtökohdista.
Kyllä, en syö lihaa.

Mutta...
En osta pelkästään kotimaisia ja luomutuotteita.
En käytä ekosähköä, vaikka asun vanhassa sähkölämmitteisessä puutalossa.
En osta pelkästään hintavia ja kestäviä tuotteita.
En ole vaihtanut kaikkia lamppujani energiansäästölampuiksi.
En omista uusia energiapihejä kodinkoneita.
En aina katkaise välillä vettä ollessani suihkussa muualla kuin kotona. Kotona on pakko, että lämmintä vettä riittäisi koko ajaksi.

***

Olen siis pesco-ovo-lacto-vegetaristi eli en varsinaisesti puhdas kasvissyöjä ollenkaan. Nimihirviö tarkoittaa että syön kalaa (pesco), kananmunia (ovo) ja maitotuotteita (lacto), mutta en kanaa enkä punaista lihaa. Olen liian nautinnonhaluinen että luopuisin ihan kaikesta. Kalan syönti on aika ristiriitaista ajatusmallilleni, mutta vielä olen asian käsittelyn sysännyt mieleni perukoille. Täytyy kyllä myöntää, että itse harvemmin teen kalasta mitään. Ainoat poikkeukset ovat heikkoina hetkinä pikaruokana kalapuikot ja seiti.

Lopetin lihansyönnin opiskeluaikoinani eli 17-18 vuotta sitten. Aluksi varmaankin kokeilunhalusta ja näyttämisen halusta. Tietenkin takana oli myös eettisiä ajatelmia eläinten tehotuotannosta jne., mutta en ole fanaattinen asian suhteen ollut ikinä. Vaikeaa ei ole ollut koskaan. En kaipaa lihaa ollenkaan. Ainoastaan mustaamakkaraa olisi kivaa joskus maistaa!

Tylsää mielestäni on se, että eläimistä tehtyjä lihatuotteita saa halvemmalla kuin kasviksista tehtyjä. En ymmärrä ollenkaan, miten jauhelihapihvi voi olla edullisempaa kuin kasvispihvi. Mielestäni se kertoo jo paljon miten ihmiskunta arvostaa eläinkuntaa. Karmaisevat tarinat ja kuvat tehotuotannosta ympäri maailmaa eivät saa minua innostumaan lihansyönnistä.

***

Ruoanlaittotaitoni on kaukana gourmet-harrastelusta ja hienostelusta. Rakastan hyvää ja hyvin laitettua ruokaa, mutta itse teen etupäässä rehtiä ja rehevää kotiruokaa kasviksista. Kreikkalaista ruokaa suorastaan jumaloin, ja sitä välillä teen varsinkin äidilleni. En jaksa olla tarkka keittoajoista ja enkä jaksa noudattaa kovin monimutkaisia, koukeroisia ruokaohjeita. Mutta laitetaan tässä yksi ruokaohje, jota juuri tänään (ja niin monena muuna päivänä) tein. Olen sen netistä löytänyt, nyt en muista enää yhtään mistä sivustolta, anteeksi siitä. Itse teen ohjeen yleensä ainakin tuplana, ja syön sitä monta päivää. On todella hyvää!

Porkkana-linssikastike riisille
2 rkl öljyä
2 porkkanaa
1 sipuli pilkottuna
2 valkosipulinkynttä
1 kasvisliemikuutio
6 dl vettä
1-2 dl punaisia linssejä
1 rkl jauhoja
1 prk kermaa
mausteena currya ja mustapippuria, hieman sokeria

Hauduta porkkanaraastetta ja pilkottuja sipuleita öljyssä. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio. Lisää linssit kun neste kiehuu. Kun linssit ovat kypsiä (n. 10 min), suurusta kastike jauhoilla, lisää kerma ja mausta currylla ja mustapippurilla ja ripauksella sokeria. Voi myös käyttää soijakermaa ja jauhoja.