TAITEENI HISTORIA

Jo lukioaikoina kiinnostuin antiikin Rooman ja Kreikan taiteesta sekä mytologiasta. Opiskelin silloin latinaa, ja oppikirja kertoi antiikin historiasta, taiteesta ja mytologiasta kiinnostavasti. Opiskellessani kuvataidetta kiinnostus muuntui aiheiksi, joissa käsittelin taidehistoriaa ja myyttisiä hahmoja. Taidekoulussa tutkin muinaisen Egyptin jumalhahmoja, ja tein lopputyökseni maalaussarjan Heliopoliksen jumalista.

Valmistuttuani päätekniikoikseni ovat muodostuneet öljyväri ja pastelliliitu. Ensimmäisessä sarjassani tutkin mytologisia kissahahmoja pastelliliidulla. Töissäni esiintyivät Egyptin ja Kreikan sfinksit, Egyptin kissapäiset jumalhahmot ja omat kissani. Seksuaalisuus, naiseus, alitajunta, ikiaikaiset myytit kietoutuivat yhteen.







Öljyvärimaalauksissa jatkoin aihekokonaisuutta. Yhdistin antiikin Kreikan myyttisiä tarinoita ja taidehistoriasta tuttuja veistoksia oman elämäni kuvauksiin. Teoksissa on monta eri tasoa, muinaisuus ja nykyisyys, taru ja totuus, yleinen ja henkilökohtainen, kreikkalainen kulttuuri ja suomalaisuus.



Kiinnostuin mytologian kautta myös muinaisista kasviaiheista, kasviornamentiikasta ja niihin liittyvistä myyteistä. Työstin pastelliliidulla näyttelykokonaisuuden Flora ja Fauna. Myös suomalaiset lapsuudesta tutut kellokukat kiinnostivat minua. Piirsin myös isohkoja töitä kissaeläinten turkin kuvioinneista. Täplät ja viirut muuntuivat suurennettuna geometrisiksi kuvioiksi, koristeellisiksi pinnoiksi.



Panthera-sarja sysäsi minua toiselle tielle ilmaisussa. Minusta tuntui että olin kalunnut symbolistis-realistis-mytologista aihemaailmaa jo kauan, enkä saanut siitä mitään irti. Halusin kokeilla jotain ihan toisenlaista, vaikka se tietäisi palaamista alkuun, kaiken uudelleen oppimista. Hapuilin, ja sain idean revontuli-aiheesta. Irtauduin realistisesta muodosta ja aloin maalata värimaalauksen keinoin. Se oli -ja on- vaikeaa. Ei voi tukeutua muotoon, vaan värien väliset suhteet ja maalausjälki korostuvat entisestään. Tuntui etten osaa enkä ymmärrä mitään maalaamisesta enkä sitäkään vähää värien rinnastuksesta. Onneksi jatko-opintojeni kautta sain arvostetun taidemaalarin ohjausta ja pääsin hiukan eteenpäin. Aurora Borealis -maalaussarja syntyi. Realistinen lähtökohta helpotti tekemistäni, mutta lopputuloksessa pyrin värin ja valon vaikutelmaan, en kopiointiin revontulen todellisesta ulkoasusta. Näyttelyssä yhdistin maalauksiin elektronista avaruusmusiikkia.

Halusin päästä syvemmälle värimaalauksessa ja luopua realistisesta aihemaailmasta kokonaan. Punainen -sarja syntyi kahteen näyttelyyn. Lähtökohtana oli pelkästään punainen väri ja siihen liitetyt tunteet ja symbolit. Värini muuttuivat vieläkin voimakkaammiksi, ja aloin kiinnostua värin mosaiikkimaisesta leikistä maalauksen pinnalla. Syvyys poistui. Makeat väririnnastukset antoivat töilleni koristeellisen, esteettisen silauksen. Aloinkin kutsua maalauksiani "karkkimaalauksiksi".


Väliprojekteina liuin hiukan eri suuntaan. Ryhmänäyttelyyn tein käsitteellisiä kuvatulosteita ja isompana projektina taiteilijaystäväni kanssa teimme näyttelyn, joka itsessään oli sekä henkilökohtainen että ulkopuolinen installaatio Euroviisufaniudesta. Siihen liittyi valokuvaa, videota, dokumentointia, erilaisia yksittäisiä installaatioita, joissa käytimme tekstiilejä ja fanikrääsää. Oli oikein virkistävää sukeltaa aivan outojen tekniikoiden maailmaan. Ja hauskaa!

Palasin värimaalauksen pariin. Halusin kokeilla erilaista maalauspohjaa kuin kangas. Tein joitain kokeiluja alumiinille, mutta en tullut sinuiksi sen kanssa ollenkaan. Nyt olen maalannut MDF-levylle, ja se tuntuu hyvältä. Muotokieleni muuntui hiukan viimeisimmässä sarjassani. Geometriset kuviot ovat taas nousseet maalauskieleeni.

Katsotaan mihin tästä. Hiukan olen taas palannut pastellilla esittävään, ja mytologia ujuttautuu mukaan uudelleen. Ehkä yhdistän kummatkin...