torstai 12. maaliskuuta 2009

HEVOSTYTTÖ

Aloitin ratsastamisen nuorena tyttönä Kangasalla ja hurahdin harrastukseen täysin. Monet vuodet vietin kaiken vapaa-aikani tallilla. Sain 1984 oman hevosen, tanskalaisen puoliverisen Maestron, joka eleli kotini lähellä pienessä yksityistallissa. Kävin seura - ja piiritasolla esteratsastuskilpailuissa, ja joskus menestyinkin.

Yllä oleva kuva on vuodelta 1985 piirinmestaruuskisoista Kangasalan ratsastuskoululta. 100 cm:n luokassa sijoituin hienosti viidenneksi. Itse mestaruusluokassa 110 cm, oli kaksi kierrosta. Ensimmäisen kierroksen ratsastin virhepisteettä ja puhtaasti, mutta toisella kierroksella kaikki meni pieleen. Maestro kielsi esteelle kaksi kertaa ja viimeisellä kerralla putosin lisäksi hevosen selästä, joten keskeytin koko kilpailun. Se oli muistaakseni suuri pettymys. Kuvan sain Kangasalan Sanomien toimittajalta.

Aloittaessani opinnot kuvataiteen puolella, tulivat käytännön ongelmat esteeksi hevosen pidolle ja Maestro myytiin vuonna 1988. Sen jälkeen parin vuoden ajan ratsastelin satunnaisesti siellä sun täällä, mutta pikku hiljaa hevoset ja ratsastus jäivät kokonaan. Nyt, melkein kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen olen käynyt kokeilemassa ratsastusta jo neljä kertaa! Mitään en enää osaa ja tasapaino on kadonnut aikaa sitten, mutta olen innostunut. Harmittaa, kun en vuosien varrella pitänyt taitojani yllä.

2 kommenttia:

  1. Mäkin ratsastin aikoinaan pari vuotta. Koskaan en tosin niin kovasti hurahtanut että omaa hevosta olisin saanut tai kilpailuihin osallistunut :)

    Hassua miten se vaan iskee niin moneen nuoreen tyttöön

    VastaaPoista
  2. Mä luulen että se oli mulle parasta teini-ikäisenä että notkuin tallilla enkä linja-autoaseman kulmilla..

    Oman hevosen hoito opetti kyllä paljon vastuunottamisesta ja asioiden järjestelemisestä. Ja eläinten hoitamisesta ja kunnioittamisesta.

    VastaaPoista