ALSTADT

Dokumentaatiokeskuksen ahdistavuuden jälkeen lähdimme rauhoittumaan vanhaan kaupunkiin. Yksi osa vanhaa kaupunkia on idyllinen kapeine kujineen, ja sen takia juuri täynnä baareja, ravintoloita ja hotelleja.

Kävimme Wallraf das Museumissa, taidemuseossa, jossa oli isot kokoelmat kuvataidetta keskiajalta impressionismiin. Vaihtuvana näyttelynä oli Alexandre Cabanelin maalausten näyttely, jonka interiöörin oli huippusuunnittelija Christian Lacroix suunnitellut. Cabanel oli minulle ihan uusi nimi. Hän oli 1800-luvun tunnustetuimpia salonkimaalareita ja hänen muotokuvamallikseen pääsystä kilpailtiin. Hän oli teknisesti hyvin taitava maalari, mutta on jäänyt taidehistoriassa akateemisuudessaan impressionistien jalkoihin.

Päädyimme syömään puiston ja Reinin reunamille ulkoterasille. Annokseni oli kasvislasagne, joka oli kyllä hyvää, mutta ei mikään laihduttajan unelma paksuine juustokuorrutuksineen. Mutta kukapa nyt linjojaan lomalla miettii, en minä ainakaan. (Jos niissä nyt enää mitään miettimistä onkaan..) Hyvä ruoka on minulle tärkeää, ja matkan onnistumiseen vaikuttaa suuresti minkälaista ruokaa saa syödäkseen. Muistoksi siis itselleni näitä ruoka-annoksia kuvailen.

LUMISELLA RATSASTUSRETKELLÄ

Eilen olin pitkän tauon jälkeen neljän tunnin maastoratsastusretkellä Luomajärven Hevoskievarissa Ikaalisissa.

Ratsunani oli suomenhevosruuna Leimu, joka oli uusi tulokas tallissa, ja ikää taisi muistaakseni olla jo 13-vuotta. Leimu oli oikein kiva heppa, hiukan kaipaili tallille jäänyttä kaveriaan hirnumalla. Leimu oli välillä valppaana epäilyttävistä asoista, ja pellon laidalla traktorin munat olivat vaarallisen näköisiä.

Kahlasimme hevosilla kauniin tykkymetsän poluilla. Upottavassa hangessa ravaaminen ja laukkaaminen on raskasta hevosille ja vähän ajan päästä ne höyrysivätkin kunnolla. Laavulla oli puolivälin etappi, jossa söimme eväät ja lämmikkeeksi joimme kuumaa teetä ja kahvia. Hevoset saivat tukun heinää.

Leimun kavioihin paakkuuntui niin paljon lunta, että sen oli välillä vaikea pysyä tasapainossa. Kerran se sitten ravista notkahti ensin polvilleen ja siitä pää edellä maahan. Minä tietysti perässä. Onneksi oli pehmeä, upottava hanki mihin kierähtää. Se olikin ensimmäinen selästä putoamiseni moniin vuosiin, jo oli aikakin. Joka retkellä yksi putoaa selästä, nyt se olin minä! Kipusin takaisin selkään ja jatkoimme matkaa ilman vaurioita.

***

Tänään on viimeinen lomapäivä kuuden viikon joulutauosta. Huomenna jatkuvat omat opettajaopinnot Tampereella ja opetustyö. Kevättä kohti, onneksi, menemme. Kevätkausi menee aina nopeasti, hujauksessa vain.

Olen päässyt jo kiinni maalaukseen, ja olen jatkanut pelkillä akryyliväreillä kiiltokuva-sarjaani. Laitan kuvia myöhemmin mitä olen saanut aikaiseksi.

Tammikuun olen luvannut olla syömättä makeaa: karkkia, suklaata, pullaa, jäätelöä, sipsejä, keksejä... Pähkinät, kuivatut hedelmät ja hunajan sallin itselleni. Vielä on mennyt ihan hyvin, katsotaan kuinka kauan pysyn kurissa.

Päätin myös joulumässäilyn jälkeen reilun kuukauden syödä pääasiassa keittoja. Tein juuri muuten todella hyvää tofu-nuudelikeittoa. Kuullotin kattilassa sipulia, valkosipulia, porkkanaa ja varsiselleriä. Lisäsin mukaan purkkiherkkusieniä, vettä ja kasvisliemikuutioita. Hetken kiehumisen jälkeen lisäsin mausteeksi currya, paprikajauhetta ja chilipippuria. Sitten nuudelit ja lopuksi valmista yrttimarinoitua tofua paloiteltuna. Hyvää oli!

UUSI TUTTAVUUS


Sain aina niin ihanan ystävälliseltä naapuriltani alkukesästä minulle ihan outoja spaghettikurpitsan taimia ja iskin ne kompostin päälle. Sen kummemmin niitä hoitamatta, kastelin kun muistin, sain sadoksi kuusi isoa spaghettikurpitsaa. Viime viikolla pakkanen kurtisti kurpitsan lehdet, katsotaan kasvavatko kaksi pientä kurpitsaa enää ollenkaan.


Netistä tutkin ohjeita, ja opin, että spaghettikurpitsan voi keittää kokonaisena, jos kattilaan mahtuu, tai puolikkaana kuorineen päivineen. Uunissakin voi kypsentää sekä mikrossa. Keittoaika on noin puoli tuntia koosta riippuen. Minun olivat niin isoja, etteivät kokonaisena mahtuneet kattilaan, ja puolikas oli muutenkin sopiva annos kahdelle.

Ennen keittämistä kaavitaan keskustasta siemenet pois, ja niitä on paljon... Laitoin osan siemenistä talteen ensi kesää varten. Syötävä osa on siis reunoilla oleva kiinteä osa.

Tässä on valmista keitettyä spaghettikurpitsaa. Pehmenneestä kurpitsasta kaavitaan reunoista irti syötävä osa, ja se on säikeistä, hiukan spaghettimaista. Itse olen tainnut keittää tätä hiukan liian kauan.

Kurpitsaa käytetään ja syödään kuin oikeaakin spaghettiakin. Se on aika miedon makuista. Ihan hyvää, mutta en pelkästään söisi, mutta kastikkeen kanssa maukasta. Kokeilin linssikastikkeen ja tomaattisen soijarouhekastikkeen kanssa. Ja parmesanrouhetta päälle!

SADONKORJUUN AIKA

Monen vuoden tauon jälkeen tein äitini kanssa viime viikolla itse maustekurkkuja. Laitoimme liemen lisäksi kurkkuja maustamaan valkosipulia, kruunutilliä, piparjuurta ja mustaherukan lehtiä. Vielä viikko pitää odottaa ennen kuin pääse maistamaan...

Pienehköllä ryytimaallani olen kasvattanut herneitä, papuja, kukkia ja kamomillasauniota, jonka kukintoja olen nyt kerännyt ja kuivattanut paperin päällä kamomillateetä varten. Harmikseni pikkuötökät tykkäävät kamomillasta ja osaa kukista ei voi kerätä ollenkaan. Tuore kamomillasaunio tuoksuu muuten voimakkaasti erikoisen omenaiselta.


Tässä ensimmäiset härkäpapuni ja vahapapuni. Härkäpavut keräsin liian nuorina, joten nyt annan palkojen kasvaa rauhassa. Vahapavut taas olivat juuri sopivan kypsiä. Keitin niitä suolavedessä kymmenisen minuuttia ja söin voisulan kanssa. Oli todella hyvää!

UPEA HELMIKUUN PÄIVÄ!



Keskiviikkona luonto näytti taas parastaan. Luminen metsä kylpi auringonvalossa niin että silmiä häikäisi. Valo saa kropan heräämään ja odottamaan kevättä. Olen jo alkanut mielessäni hahmottelemaan pihan kukkamaita. Kolmisen kuukautta ja sitten saa myllätä maata niin paljon kuin jaksaa.

Mutta yritän hillitä itseäni ja nauttia talven parhaista puolista. Toivottavasti kovat pakkaset olisivat jo väistyneet. Yöt ovat kyllä todella kylmiä vieläkin, pari aamua sitten Stormissa oli pakkasta -25.

Minulla on yllättäen ollut koko loppuviikko vapaata töistä ja olen ollut maalla pohjustelemassa mdf-levyjä uusia maalauksia varten. Nyt sain pohjia niin paljon, että ne riittävät hyvin toukokuun näyttelyyn.

Huomenna juhlimme äitini syntymäpäiviä ja lahjaksi valmistan kreikkalaista ruokaa. Menuksi olen suunnitellut tsatsikia vaalean leivän kanssa, kreikkalaista salaattia, papuja tomaattikastikkeessa, täytettyjä tomaatteja ja paprikoita, hunajamelonia ja vaniljajäätelöä. Ja tietenkin retsinaa ja ouzoa!

***

Tammikuun keiton syönti kuurin lopetin pari päivää sitten. Laitoin aikaisemmin joitain soveltamiani keitto-ohjeita tänne, tässä vielä pari lisää:

Pasta-soijarouhekeittoon veteen sipulia, valkosipulia, tomaattipyrettä, kasviksia pakasteena tai tuoreena, soijarouhetta, lyhyttä spaghettia tai muuta pastaa, mausteita maun mukaan.

Keltaiseen kasviskeittoon veteen sipulia, perunaa, porkkanaa, bataattia, kikherneitä, siirappia, paprikajauhetta, currya, pippuria, kasvislientä, muita mausteita maun mukaan.

Linssikeittoon ensin veteen sipulia, valkosipulia, porkkanaa, tomaattimurskaa, punaisia linssejä, mausteita ja lopuksi kookosmaitoa.

TAMMIKUUSSA KEVYEMMIN

Päätin, että syön tammikuun loppuun pelkästään itsetehtyjä keittoja. Joulun ja vuodenvaihteen syömisen jälkeen oli niin raskas olo, että ajattelin kevyemmän ruokavalion keventävän myös mieltä. Eikä kyllä haittaa, vaikka jokunen kilokin tippuisi matkalla kyydistä... Varsinaisesti en ole laihdutuskuurilla, enkä tee laihdutuskeittoja.

Aloitin syömällä pakastamaani borssikeittoa, joka onnistui todella hyvin maultaan. Borssikeittoon pilkoin punajuurta, valkokaalia, porkkanaa ja sipulia. Sekaan heitin kasvisliemikuutioita, pippuria, meiramia ja laakerinlehtiä. Ja lautaselle kuuman keiton päälle lusikallinen smetanaa, nam!

Sunnuntaina kokeilin tehdä opiskelijaltani saamista kuivatuista sienistä hänen ohjeensa mukaan sienikeittoa. Kuullotin sipulia, valkosipulia ja paprikaa (chilikin käy) ja lisäsin vettä, kasvisliemikuutioita, Koskenlaskija-sulatejuustoa, kuivattuja sieniä, pippuria, kirveliä ja lopuksi vatkatun kerman. Lisätä voi vielä vaikka säilykesieniä jos haluaa.

Tänään tein nopeasti valmistuvaa katkarapukeittoa. Tämä keitto sopii kiireiselle. Ei tarvitse kuin kiehauttaa vesi, lisätä riisi-vihannes-pakasteita 1-2 pussia, purkki curry-ruoanlaittofraichea, suolaa tai kasvisliemikuutioita, sitruunapippuria, inkivääriä ja curryä (jos haluaa, lisäksi paprikaa ja rakuunaa) ja katkarapuja. Tosi hyvää! Tein keittoa ison kattilallisen, tätä syö kolmisen päivää.

VESI KIELELLÄ

Olen talvilomalla poissa kotoa, enkä omista kannettavaa. Miesystävän työkannettava ei tykkää kamerastani, enkä saanut ladattua kuviani koneelleen. Yritän tässä uudestaan vielä jonain toisena hetkenä, mutta nyt kirjoitan ilman kuvia.

Huomenna on laskiaistiistai, ja perinneruokaahan silloin on tietenkin hernekeitto. Ajattelin tehdä huomenna meille kasvishernekeittoa. Ohjeita kasvishernekeittoon on monenlaisia, mutta omani teen herneistä, porkkanasta ja sipulista. Yleensä en käytä kasvisliemikuutioita, mutta melkein joka ohjeessa ne kuuluvat keiton ainesosasiin. Mielestäni kasvisliemikuutiot tulevat hernekeiton maussa helposti läpi. Katsotaan, mihin päädyn huomenna. Meiramilla tai timjamilla maustan keiton suolan ja pippurin lisäksi ja valmiin keiton päälle lautasella pitää tursottaa sinappia reilusti!

Toissapäivänä tein myöskin keittoa, nimittäin katkarapukeittoa. En nyt muista mistä lehdestä leikkasin tämän ohjeen talteen, mutta tämä tuoksuva katkarapukeitto nimellä kulkeva keitto on todella hyvää ja todella yksinkertaista tehdä. Tarvitaan vain valmiita riisi-vihannes-pakastepusseja 1-2 kpl, katkarapuja pakasteena 1 pkt ja valmista curryn makuista ruokafraichea 1 prk. Kiehautetaan vesi, sinne riisi-vihannekset, kasvisliemikuutioita maun mukaan ja lopuksi katkaravut ja ruokafraiche. Jos haluaa, voi lisäksi maustaa tuoreyrteillä tai muilla mausteilla. Tosi nopeaa ja tosi hyvää oikeasti!

Perjantaina nimipäivilläni kävin kasvisravintolassa syömässä ystävieni kanssa ja söimme alkutapaksina paistettuja paprikoita, valkosipulisieniä, sitruunaoliiveja ja grillifenkoleita. Alkuruoat olivat hyviä, oliivit raikkaan makuisia. Pääruokana söin pähkinä-kikhernepihvejä konjakkiviherpippurikastikkeella perunajuurespyreen kanssa. Annos oli sopivan kokoinen ja hyvää, mutta ehkä olin odottanut ja kuullut niin paljon positiivisia kehuja ravintolasta, että olin lievästi pettynyt. Maut olivat hyviä, mutta eivät mitenkään taivaallisen erikoislaatuisia. Muut kyllä kehuivat ruokaa paljon, ehkä minulla oli vain väärä asenne...

EKOLOGISIA MIETTEITÄ

Ekologisuus ja luonnonsuojelu ovat sydäntäni lähellä, ja kannan huolta ympäristön tilasta ja tulevaisuudestamme. Tai ehkä enemmän kannan huolta maapallon tulevaisuudesta kuin ihmisen tulevaisuudesta. Ihminen saa sen mitä itse itselleen tekee.

Varmaan suurin osa on huolestunut ilmastonmuutoksesta jne., mutta kuka on oikeasti valmis tekemään suuria ratkaisuja elämässään ja huonontamaan elintasoaan? Ei juuri kukaan, kiihkoilijat ja fanaatikot ehkä. Elän jatkuvassa itsesyytöksentilassa. Miksi et tee noin ja miksi et käytä tuota tuon sijasta? Asioita missä pitäisi tehdä valintoja, on jo niin paljon, ettei kukaan pysty siihen. Tiedämme liikaa, jokaisen asian elinkaaren toiselta puolelta maapalloa tänne meille Pohjolaan. Kapitalistista riistoa tapahtuu täällä ja sademetsää tuhotaan tuolla ja lapsiraukat punovat mattoja siellä ja eläimiä nyljetään ja kidutetaan kaukana täältä. Mutta silti pitäisi vain yrittää, toivoaan ei voi menettää. Ja kliseisesti: tulevia sukupolvia on mietittävä, meillä on velvollisuus siihen.

Pienistä asioista muutos alkaa, meille toitotetaan. Onhan se totta, mutta mitä minun piipertäminen auttaa, jos teollisuus- ja energiajätit mylläävät maapalloa miten mielivät?

Kyllä, hyötykävelen aina kun mahdollista.
Kyllä, käytän julkisia kulkuneuvoja. Tietenkin, koska minulla ei ole autoa eikä ajokorttia.
Kyllä, yritän kierrättää mahdollisimman paljon. Paperit, biojätteet, pahvipakkaukset, pienmetallin, lasit kierrätän. Muovit ja sekalaiset jätteet päätyvät vielä tavalliseen roskikseen.
Kyllä, olen niin köyhä että shoppailuni ja kerskakuluttamiseni on aikas vähäistä.
Kyllä, olen niin köyhä etten pääse edes joka vuosi lentokoneella kaikkiin ihaniin matkakohteisiin.
Kyllä, asuntoni huoneenlämpö on varmaankin sen +20 C tai vähemmän.
Kyllä, yritän pestä pyykkini +30 C ja +40 C asteessa, joskus lakanat +60 C.
Kyllä, yritän pitää aina ostosmatkoilla mukana omia kangaskasseja tai reppua.
Kyllä, ostan aina onnellisten kanojen munia.
Kyllä, lopetin tupakanpolton. Kylläkin muista kuin luonnonsuojelullisista lähtökohdista.
Kyllä, en syö lihaa.

Mutta...
En osta pelkästään kotimaisia ja luomutuotteita.
En käytä ekosähköä, vaikka asun vanhassa sähkölämmitteisessä puutalossa.
En osta pelkästään hintavia ja kestäviä tuotteita.
En ole vaihtanut kaikkia lamppujani energiansäästölampuiksi.
En omista uusia energiapihejä kodinkoneita.
En aina katkaise välillä vettä ollessani suihkussa muualla kuin kotona. Kotona on pakko, että lämmintä vettä riittäisi koko ajaksi.

***

Olen siis pesco-ovo-lacto-vegetaristi eli en varsinaisesti puhdas kasvissyöjä ollenkaan. Nimihirviö tarkoittaa että syön kalaa (pesco), kananmunia (ovo) ja maitotuotteita (lacto), mutta en kanaa enkä punaista lihaa. Olen liian nautinnonhaluinen että luopuisin ihan kaikesta. Kalan syönti on aika ristiriitaista ajatusmallilleni, mutta vielä olen asian käsittelyn sysännyt mieleni perukoille. Täytyy kyllä myöntää, että itse harvemmin teen kalasta mitään. Ainoat poikkeukset ovat heikkoina hetkinä pikaruokana kalapuikot ja seiti.

Lopetin lihansyönnin opiskeluaikoinani eli 17-18 vuotta sitten. Aluksi varmaankin kokeilunhalusta ja näyttämisen halusta. Tietenkin takana oli myös eettisiä ajatelmia eläinten tehotuotannosta jne., mutta en ole fanaattinen asian suhteen ollut ikinä. Vaikeaa ei ole ollut koskaan. En kaipaa lihaa ollenkaan. Ainoastaan mustaamakkaraa olisi kivaa joskus maistaa!

Tylsää mielestäni on se, että eläimistä tehtyjä lihatuotteita saa halvemmalla kuin kasviksista tehtyjä. En ymmärrä ollenkaan, miten jauhelihapihvi voi olla edullisempaa kuin kasvispihvi. Mielestäni se kertoo jo paljon miten ihmiskunta arvostaa eläinkuntaa. Karmaisevat tarinat ja kuvat tehotuotannosta ympäri maailmaa eivät saa minua innostumaan lihansyönnistä.

***

Ruoanlaittotaitoni on kaukana gourmet-harrastelusta ja hienostelusta. Rakastan hyvää ja hyvin laitettua ruokaa, mutta itse teen etupäässä rehtiä ja rehevää kotiruokaa kasviksista. Kreikkalaista ruokaa suorastaan jumaloin, ja sitä välillä teen varsinkin äidilleni. En jaksa olla tarkka keittoajoista ja enkä jaksa noudattaa kovin monimutkaisia, koukeroisia ruokaohjeita. Mutta laitetaan tässä yksi ruokaohje, jota juuri tänään (ja niin monena muuna päivänä) tein. Olen sen netistä löytänyt, nyt en muista enää yhtään mistä sivustolta, anteeksi siitä. Itse teen ohjeen yleensä ainakin tuplana, ja syön sitä monta päivää. On todella hyvää!

Porkkana-linssikastike riisille
2 rkl öljyä
2 porkkanaa
1 sipuli pilkottuna
2 valkosipulinkynttä
1 kasvisliemikuutio
6 dl vettä
1-2 dl punaisia linssejä
1 rkl jauhoja
1 prk kermaa
mausteena currya ja mustapippuria, hieman sokeria

Hauduta porkkanaraastetta ja pilkottuja sipuleita öljyssä. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio. Lisää linssit kun neste kiehuu. Kun linssit ovat kypsiä (n. 10 min), suurusta kastike jauhoilla, lisää kerma ja mausta currylla ja mustapippurilla ja ripauksella sokeria. Voi myös käyttää soijakermaa ja jauhoja.