Kesäkuvia

 

 

Kesä kiitää liian nopeasti. Nyt on jo hiukan haikea olo ja mieli alkaa kääntyä syksyyn ja toisiin rutiineihin.

 

Lähipeltojen vilja kypsyy ja tuoksuu. Maan tuoksu on väkevää, ja kuuma auringonpaiste sokaisee. Kissat ja koira lepäävät varjossa ja odottavat illan viileyttä.

Alkukesän kaatosateiden jälkeen olen jopa saanut kesäkurpitsaa, avomaankurkkua ja herneitä syötäväksi, mutta kesäkukat jäivät tulematta. Kaikki hienot unikkoni jäivät maan uumeniin. Perennat ovat sentään kukkineet normaalisti. Ensi vuonna on taas uusi yritys!

 



Yksityiskohtia

Yksityiskohtia ystäväpariskunnan kodista.

Pakkasvaloa

 

Vuoden pimeimpään aikaan piristykseksi pakkasauringon valoa joulukuun alkupäiviltä.



Kotihommia

Olemme intoutuneet leipomaan sämpylöitä, joissa on auringonkukan ja seesamin siemeniä, anista ja fenkolia. Mies raasu sai yhtenä päivänä tehtäväkseen tehdä keittoa ja kuori tuntikausia oman maan kiemuraisia maa-artisokkia. Kurjaa oli homma mutta keitto oli hyvää. Valkosipuliset maustekurkut ovat jo muhineet tarpeeksi kauan ja hyviä tuli. Koristekurpitsat ovat sisällä ja valtava kurpitsa odottaa muuttumista pikkelsiksi, piirakaksi ja keitoksi.


Syystunnelmaa

 

 

Metsät ovat muka pullollaan kantarelleja tänä vuonna, mutta ei meidän lähimetsässä. Kantarelleista ei näy vilaustakaan. 

Kurjet tepastelevat pelloilla ryhmissä. Niiden huudot kaikuvat metsän yli.

Myös peurat näyttäytyvät viljapelloilla.

Viljatähkät tuoksuvat voimakkaalle. Puidulta pellolta on mukava katsella erilaisia maisemia.

 

 

Syyskiireet alkavat. Opetusta, näyttelyitä, yhdistystoimintaa, harrastuksiakin.

Mies lämmittää jo taloa ja on aika kaivaa villasukat jalkaan. Ystävä antoikin noin kauniit villasukat lämmittämään talveksi jalkoja ja mieltä!

 





Kesäilta

Sateen jälkeen maa höyrysi upean iltataivaan alla.

Keittiön ikkunasta tulvi lämmintä valoa pimenevään yöhön.

Valoa pimeyden keskellä

Voi kuinka tämä marraskuu ja joulukuun alku on tuntunut pimeältä, märältä ja raskaalta. Matalapaine on takertunut oikein kunnolla kiinni eikä päästä sitten millään irti. Valkoinen lumi hiukan antoi energiaa, mutta muuten haluaisi vain valoa ja lämpöä ja käpertyä kissojen viereen nukkumaan!

Minulla on ollut superkiireinen syksy, ja kiireet jatkuvat edelleen, toisessa muodossa kylläkin. Opettajaopinnot ovat takanapäin, saan ensi perjantaina todistuksen ammatillisen opettajan pedagogisesta pätevyydestäni. Opetuksetkin ovat tauonneet nyt hetkeksi, mutta näyttelykiireitä on vielä edessä päin. Niistä sitten enemmän myöhemmin.

Pimeässä kun kävelee koiran kanssa kotiin, näyttää kodin valo niin lämpöiseltä. Siitä pitää olla onnellinen.

KESÄURAKKA



Tänä kesänä päätimme maalata vanhan rintamamiestalomme. Ei sitä oltu maalattukaan kun viimeksi rakentamisvuonna 1957, joten oli jo aikakin.

Iso on urakka, kun on vanhan maalin raaputtamista, lautojen vaihtamista, ikkunanpokien raaputtamista ja maalaamista, sokkelin ja ovien maalaus, uudet ikkunoitten ulkolaudat ja vaikka mitä.

Talosta tulee heleän keltainen ja ikkunoiden pokista valkoiset. Sokkelin ja ovien värejä emme ole vielä päättäneet; vaihtoehtoina siniharmaa tai punertava, ei kuitenkaan tummia sävyjä. Kattomme on punainen.

Katsotaan mitä vielä ehdimme ennen kuin syksy koittaa. Tarkoitus olisi saada kertaalleen seinät maalattua, ja ensi kesänä toinen kerros, jos emme nyt ehdi maalaamaan. Ikkunanpokia ja pientä viilausta voi tehdä hiukan syksymmälläkin. Voi olla että sokkeli ja ovet jäävät ensi kesään. Ja ensi kesänä olisi tarkoitus puhdistaa kattotiilet, joten kyllä hommaa riittää!