perjantai 28. elokuuta 2009

VÄRIEN SOINTUJA


IKONI 3
öljyväri ja akryyli lastulevylle
2009
52 x 65 cm

Avarataide ry:n ensimmäiseen yhteisnäyttelyyn heinäkuussa Galleria Rongassa Tampereella maalasin sarjan värimaalauksia, joiden lähtökohtana olivat ikonien värimaailma. Toukokuussa Ateenan matkallani ihailin museoissa ikonien voimakkaan epätodellisia värisävyjä. Hehkuvaa, melkein kirkuvaa kadmiumpunaista ja loistokasta kultaa. Syvää poltettua siennaa ja okraa, ripaus sinisiä, vihreitä ja keltaisia sävyjä.

Väririnnastukset kiinnostivat ja hivelivät silmää. Niissä oli jotain selittämättömän kaunista, mutta myös hitunen jotain omituista, epäsopivaa. Aika oli myös patinoinut väripinnat omalla tavallaan. Maalauksissani halusin tavoittaa jotain tuosta samasta vaikutelmasta. Teoksissani ei ole syvällisiä uskonnollisia viittauksia, olen lähtenyt liikkeelle puhtaasti värien maaailmasta.

Löysin maalauskieleeni jotain uutta ja piristävää. Maali ja sen sively korostuvat. Olen pelkistänyt värien kerroksellisuutta ja korostanut kertamaalauksen tapahtumaa. Värin puhdas hehku on pääosassa pelkistetyn muotokielen avulla.

Nyt olen aloittanut uuden sarjan maalaamisen. Siinä lähtökohtana on kasvattamieni kukkien värisävyt. Olen koko kesän niitä ihaillut, ja haluan ikuistaa upeat värit maalausten mielikuviksi.

lauantai 22. elokuuta 2009

MAISEMIA STORMISSA




Pari kuvaa metsätien varrelta, jolla käymme kävelemässä. Puidulla viljapellolla oli kiva lompsia. Nyt pelto on jo käännetty.

Mietin mistä pidän eniten maalaismaisemassa. Pilvet, taivas, avaruuden tunne... Taivas kaareutuu pään päällä joka suuntaan ja näen kauas. Kaupungissa se on mahdotonta.

SYKSY ON TULOSSA


Naapurin kauniita ja kirkkaanpunaisia pihlajanmarjoja.

YLLÄTYSLILJA


Laitoin maahan keväällä kymmenisen liljan sipulia, mutta niistä ei noussut yksikään. Jäivät varmaan muun kasvillisuuden varjoon tai olivat liian kuivassa maassa. No, ehkä ensi kesänä...

Mutta äskettäin huomasin ruusupensaan seasta kasvavan yhden liljan! Oli ihana yllätys!

HULDAN PESUHETKI






Hulda on viihtynyt hyvin maalla ja kaupungissa olen Huldaa pitänyt tosi harvoin kesällä. Olen aika vainoharhainen nykyään päästäessäni kaupungissa Huldaa ulos. Siskonsa Hildan kohtalo kummittelee mielessäni koko ajan. Opetustyöni alkavat jokusen viikon päästä, joten silloin Huldan on pakkokin olla enemmän kaupungissa. Katsotaan mitä siitä tulee...

perjantai 14. elokuuta 2009



Viime vuoden marraskuussa kaksi ystävääni saivat idean perustaa taiteilijoiden kesken yhdistyksen joka ylläpitäisi talkoovoimin näyttelytilaa Tampereella. He pyysivät minua mukaan ja varovasti suostuin tulemaan ensimmäiseen tunnustelevaan kokoukseen. Sana kiiri ja muutkin kiinnostuivat ajatuksesta ja joulukuussa pidimme perustamiskokouksen. AvaraTaide ry sai alkunsa.

Talvi ja kevät ovat menneet tiiviisti yhdistysasioita opetellessa. Minut valittiin toimimaan yhdistyksessä varapuheenjohtajana. Jäseniä yhdistyksessämme on tällä hetkellä 27. Olen iloinen kuinka paljon yhteistyökykyä ja talkoohenkeä taiteilijoista löytyy. Ja intoa! Olen tutustunut lyhyessä ajassa uusiin ihmisiin ja uusiin ajatuksiin.

Sattumalta ja onnenkantamoisena saimme nopeasti vuokrattua yhdistykselle hienon ja persoonallisen näyttelytilan vanhasta kivitalosta Tampereen keskustasta, Galleria Rongan. Loppurutistuksen jälkeen heinäkuun alussa upea galleriamme aloitti toimintansa.

Kaksi ensimmäistä yhteisnäyttelyä esitteli taiteilijajäsenemme teoksia ja tänään on jo toisen yksityisnäyttelyn avajaiset. Itselläni on oma näyttely ensi vuoden toukokuussa.

Käy tutustumassa yhdistyksemme ja gallerian nettisivuihin osoitteessa www.avarataide.fi
MALVAA JA MALVIKKEJA





Kukkamaahani on ilmestynyt tällaisia kaunokaisia. Epäilen, että kaksi alinta ovat kesämalvikkeja. Mielestäni sellaisia kylvin maahan, mutta niitä ei oikein ole ilmaantunut kuin sinne tänne. Ylimmän kuvan kukka on kesäkukkaseoksesta, olisiko se malvaa? Hienon muotoinen keskusta kukalla.
DAALIALLE AARIA






Daalia on tyylikäs, pelkistetty, kaunis kukka. Tässä erisävyisiä daalioita kukkalaatikossani. Pulleita nuppuja on vielä paljon tuloillaan.

LEIJONA KITA AMMOLLAAN




Viimeisten joukossa kukkivat leijonankidat. Niiden värisävyt ovat makeita ja epätodellisia. Tämä on vanha puutarhakasvi. Äitini kertoi oman äitinsä eli isoäitini kasvattaneen näitä kotipihassaan. Eli traditio jatkuu... Luulin niiden kasvavan korkeammiksi, olen nyt viisaampi ensi kesää varten.

Leijonankita -nimi on mielestäni hieno ja vanhahtava, mutta selkeää linkkiä kukan muodon sekä värin ja leijonan voiman sekä majesteettisuuden välillä en oikein löydä.

Minua huvittaa, kun kimalaiset pörräävät kukkien ympärillä ja ahtautuvat kukan sisälle meden perässä. Takajalat sätkivät, kun pörröiset kimalaiset kiskovat itsensä irti kukan sisuksista.

maanantai 10. elokuuta 2009

PÄIVÄNKAKKAROITA




Söpöt päivänkakkarat aloittivat kukintansa. Vieressä leijonankitaa, jotka ovat hitaasti myös auenneet. Siemenpussissa luki kummankin kasvavan paljon korkeammiksi, mutta kyllä ne tuollaisenakin kelpaavat. Olen oppinut paljon tänä kesänä, ja suunnittelen jo kiivaasti ensi kesän kukkia ja kevätkukkia. Kokoeroihin ja kukkien sommitteluun pitää kiinnittää enemmän huomiota. Mutta olen tyytyväinen, kukkaloisto on ollut paljon upeampaa kuin ikinä olisin uskonut.

sunnuntai 9. elokuuta 2009

KESÄKUKKIA


Lidlin halppisdaalia kukoistaa ja on huikaisevan värinen.


Juurakosta kasvattamista daalioistani ensimmäinen joka kukkii.



Kesäkukkaseoksesta ilmestyi upeita leiskuvan värisiä unikkoja, oranssinpunaisesta kirkkaanpunaiseen.



Seoksesta ilmestyneitä kukkia, en ole kyllä ollenkaan varma mitä nämä kaunokaiset ovat. Kehäkukkaa ja päivänkakkaraa?

LUONNON VÄRIMAALAUKSIA




Upea auringonlasku värjäsi taivaan ja pilvet. Miten saisikin tallennettua saman värien voiman, hehkun ja kuultavuuden kankaalle?


SUMUA







Viikko sitten lauantaina lämpimän päivän päätteeksi Stormissa riehui ukkonen. Sateen jälkeen lämmin ja märkä maa alkoi höyrytä ja nopeasti sumu eteni peltoja pitkin sakeammaksi ja sakeammaksi. Laskevan auringon värjäämä taivas oli maalauksellisena taustana. Ihastelin kaunista, mutta aavemaista maisemaa.