Aurinko pakkaspäivänä oli upea ilmestys! Koira ja kissat ovat pysytelleet enimmäkseen sisätiloissa, niin kuin emäntä ja isäntäkin.
Meidän puulla lämpiävä rintamamiestalo söi näillä pakkasilla puuta kauheat määrät.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rintamamiestalo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rintamamiestalo. Näytä kaikki tekstit
lauantai 19. tammikuuta 2013
tiistai 26. heinäkuuta 2011
KESÄURAKKA
Tänä kesänä päätimme maalata vanhan rintamamiestalomme. Ei sitä oltu maalattukaan kun viimeksi rakentamisvuonna 1957, joten oli jo aikakin.
Iso on urakka, kun on vanhan maalin raaputtamista, lautojen vaihtamista, ikkunanpokien raaputtamista ja maalaamista, sokkelin ja ovien maalaus, uudet ikkunoitten ulkolaudat ja vaikka mitä.
Talosta tulee heleän keltainen ja ikkunoiden pokista valkoiset. Sokkelin ja ovien värejä emme ole vielä päättäneet; vaihtoehtoina siniharmaa tai punertava, ei kuitenkaan tummia sävyjä. Kattomme on punainen.
Katsotaan mitä vielä ehdimme ennen kuin syksy koittaa. Tarkoitus olisi saada kertaalleen seinät maalattua, ja ensi kesänä toinen kerros, jos emme nyt ehdi maalaamaan. Ikkunanpokia ja pientä viilausta voi tehdä hiukan syksymmälläkin. Voi olla että sokkeli ja ovet jäävät ensi kesään. Ja ensi kesänä olisi tarkoitus puhdistaa kattotiilet, joten kyllä hommaa riittää!
Tänä kesänä päätimme maalata vanhan rintamamiestalomme. Ei sitä oltu maalattukaan kun viimeksi rakentamisvuonna 1957, joten oli jo aikakin.
Iso on urakka, kun on vanhan maalin raaputtamista, lautojen vaihtamista, ikkunanpokien raaputtamista ja maalaamista, sokkelin ja ovien maalaus, uudet ikkunoitten ulkolaudat ja vaikka mitä.
Talosta tulee heleän keltainen ja ikkunoiden pokista valkoiset. Sokkelin ja ovien värejä emme ole vielä päättäneet; vaihtoehtoina siniharmaa tai punertava, ei kuitenkaan tummia sävyjä. Kattomme on punainen.
Katsotaan mitä vielä ehdimme ennen kuin syksy koittaa. Tarkoitus olisi saada kertaalleen seinät maalattua, ja ensi kesänä toinen kerros, jos emme nyt ehdi maalaamaan. Ikkunanpokia ja pientä viilausta voi tehdä hiukan syksymmälläkin. Voi olla että sokkeli ja ovet jäävät ensi kesään. Ja ensi kesänä olisi tarkoitus puhdistaa kattotiilet, joten kyllä hommaa riittää!
tiistai 1. maaliskuuta 2011
KOTONAMME, OSA 2
Kesällä näytin millainen olohuoneesta tuli remontin jälkeen. Tässä osa kaksi ja yksityiskohtia
makuuhuoneestamme, jonka remontti edelleen odottaa aikaa parempaa... Luulen, että siirrämme projektia taasen vuoden eteenpäin. Kesällä olisi tarkoitus maalata koko talo ulkoa, toivotaan että saisimme sen työn suoritettua vihdoinkin. Muuta pienempää tai isompaa projektia ei kannata sen rinnalle ottaa.
Kesällä näytin millainen olohuoneesta tuli remontin jälkeen. Tässä osa kaksi ja yksityiskohtia
makuuhuoneestamme, jonka remontti edelleen odottaa aikaa parempaa... Luulen, että siirrämme projektia taasen vuoden eteenpäin. Kesällä olisi tarkoitus maalata koko talo ulkoa, toivotaan että saisimme sen työn suoritettua vihdoinkin. Muuta pienempää tai isompaa projektia ei kannata sen rinnalle ottaa.
tiistai 12. lokakuuta 2010
ULKOAPÄIN
Pihassamme on vanha suuli eli navetta. Harmittavasti se on jo päässyt niin huonoon kuntoon, ettei sitä voi käyttää kuin varastona. Haaveilen omasta hevosesta ja lampaista ja kanoista ja vaikka mistä elikoista, mutta ensiksi pitäisi vanha suuli purkaa ja rakentaa uusi tilalle. Se on jo aikas iso projekti...
Mies kaivoi ja kaatoi vanhan sähkötolpan suulin vierestä, ja tolpan alta kuopasta löytyi hevosenkenkiä. Niiden löytäminen oli muka enne lottovoitosta, mutta ei nyt viimeksi ainakaan tärpännyt. Ehkä seuraavalla kerralla sitten.
Ensi kesänä on ihan pakko maalata rintamamiestalomme ulkoseinät, ei auta enää mikään. Väriksi tulee kirkas keltainen, ikkunanpokat maalataan valkoisiksi, ja ovien väriksi tulee joko valkoinen tai punamulta.
Pihassamme on vanha suuli eli navetta. Harmittavasti se on jo päässyt niin huonoon kuntoon, ettei sitä voi käyttää kuin varastona. Haaveilen omasta hevosesta ja lampaista ja kanoista ja vaikka mistä elikoista, mutta ensiksi pitäisi vanha suuli purkaa ja rakentaa uusi tilalle. Se on jo aikas iso projekti...
Mies kaivoi ja kaatoi vanhan sähkötolpan suulin vierestä, ja tolpan alta kuopasta löytyi hevosenkenkiä. Niiden löytäminen oli muka enne lottovoitosta, mutta ei nyt viimeksi ainakaan tärpännyt. Ehkä seuraavalla kerralla sitten.
Ensi kesänä on ihan pakko maalata rintamamiestalomme ulkoseinät, ei auta enää mikään. Väriksi tulee kirkas keltainen, ikkunanpokat maalataan valkoisiksi, ja ovien väriksi tulee joko valkoinen tai punamulta.
sunnuntai 8. elokuuta 2010
UUSI OLOHUONEEMME
Reilu viikko sitten olohuoneemme remontti vihdoinkin valmistui aika monen kuukauden jälkeen. Loppurutistusta vauhditti toissaviikonloppuna järjestämämme tupaantuliaiset / syntymäpäivät / kesäjuhlat.
Olohuone sai kokonaan uudet tapetit ja lattian. Revimme ikivanhan kuluneen muovimaton pois ja alta paljastui hyvä lautalattia, jonka maalasimme vaaleanharmaaksi. Huoneeseen tuli myös uudet lattia-, katto- ja ikkunalistat. Katto oli sen verran hyvässä kunnossa, että sen vain maalasimme. Vaaleiden sävyjen ansiosta huone vaikuttaa paljon avarammalta kuin ennen.
Huonekalumme ovat suurimmalta osin saatuja, kunnostettuja tai kierrätettyjä. Ne sopivat hyvin vuonna 1957 rakennetun rintamamiestalon henkeen. Television alla olevan lipaston olen saanut eräältä taiteilijapariskunnalta, ja se oli työhuoneellani jokusen vuoden. Lakkasin lipaston ja maalasin liukuoven, ja siitä tuli mielestäni hieno!
Keinuhevosen olen saanut isoäidiltäni, ja se on ostettu isälleni ja isäni veljille 1950-luvulla. Rottinkikukkapöydän olen saanut vuosia sitten ystävältäni.
Puisen vedettävän sohvan olen saanut kummitätini kesämökiltä. Siitä puuttui pala, joka korjattiin, ja maalasin sohvan jo vuosia sitten. Osan sohvatyynyistä on äitini virkannut, ja sohvapeitteen löysin isoäidin kesämökiltä.
Iso lipasto lasivitriinillä on enoni kellarista, jossa se oli odottanut kunnostamista jo kauan. Lipasto oli ollut isovanhempieni äidin puolelta. Senkin olen maalannut jo yli viisitoista vuotta siten, ja kohta on aika maalata se uudestaan, sillä lipasto on käynyt läpi jo monta muuttoa. Pöytä on löytynyt talosta, ja sen petsasimme mustalla petsillä pari kertaa. Vanhan jalkalampun sain äidiltäni.
Katon rajaan laitoimme puiset ripustuskiskot, joihin on helppo ripustaa teoksia vahingoittamatta seiniä. Vasemmalla on maalaukseni Aamulla ja lipaston päällä oikealla maalaukseni Illalla.
Takan yläosan maalasimme vaalean kellertäväksi, ja se sopi paljon paremmin punatiileen kuin vanha sinertävä maali. Vasemmalla puolella oleva nojatuoli on äitini kotitalosta ja verhoiltu uudestaan. Myös toinen, oikealla oleva nojatuoli on äitini kotitalosta, enoni kellarista saatu. Se on ollut vuosia työhuoneellani, ja sitä ei ole kunnostettu vielä mitenkään. Mutta erittäin hyvä siinä on istua.
Takana olevan kirjahyllyn olen saanut entiseltä vuokranantajaltani, ja kukkapylväs on äitini kotitalosta. Maalaus seinällä on nimeltään Muistikuvia Kreikasta. Ovi aukeaa makuuhuoneeseen.
Tämä toinen kirjahylly on talon peruja, sen entisen asukkaan, mutta sopii kuin nakutettu talon ja olohuoneen retrohenkeen. Ovi aukeaa eteiseen. Kirjahyllyn vieressä oleva maalaus on Muistikuvia Delokselta.
Reilu viikko sitten olohuoneemme remontti vihdoinkin valmistui aika monen kuukauden jälkeen. Loppurutistusta vauhditti toissaviikonloppuna järjestämämme tupaantuliaiset / syntymäpäivät / kesäjuhlat.
Olohuone sai kokonaan uudet tapetit ja lattian. Revimme ikivanhan kuluneen muovimaton pois ja alta paljastui hyvä lautalattia, jonka maalasimme vaaleanharmaaksi. Huoneeseen tuli myös uudet lattia-, katto- ja ikkunalistat. Katto oli sen verran hyvässä kunnossa, että sen vain maalasimme. Vaaleiden sävyjen ansiosta huone vaikuttaa paljon avarammalta kuin ennen.
Huonekalumme ovat suurimmalta osin saatuja, kunnostettuja tai kierrätettyjä. Ne sopivat hyvin vuonna 1957 rakennetun rintamamiestalon henkeen. Television alla olevan lipaston olen saanut eräältä taiteilijapariskunnalta, ja se oli työhuoneellani jokusen vuoden. Lakkasin lipaston ja maalasin liukuoven, ja siitä tuli mielestäni hieno!
Keinuhevosen olen saanut isoäidiltäni, ja se on ostettu isälleni ja isäni veljille 1950-luvulla. Rottinkikukkapöydän olen saanut vuosia sitten ystävältäni.
Puisen vedettävän sohvan olen saanut kummitätini kesämökiltä. Siitä puuttui pala, joka korjattiin, ja maalasin sohvan jo vuosia sitten. Osan sohvatyynyistä on äitini virkannut, ja sohvapeitteen löysin isoäidin kesämökiltä.
Iso lipasto lasivitriinillä on enoni kellarista, jossa se oli odottanut kunnostamista jo kauan. Lipasto oli ollut isovanhempieni äidin puolelta. Senkin olen maalannut jo yli viisitoista vuotta siten, ja kohta on aika maalata se uudestaan, sillä lipasto on käynyt läpi jo monta muuttoa. Pöytä on löytynyt talosta, ja sen petsasimme mustalla petsillä pari kertaa. Vanhan jalkalampun sain äidiltäni.
Katon rajaan laitoimme puiset ripustuskiskot, joihin on helppo ripustaa teoksia vahingoittamatta seiniä. Vasemmalla on maalaukseni Aamulla ja lipaston päällä oikealla maalaukseni Illalla.
Takan yläosan maalasimme vaalean kellertäväksi, ja se sopi paljon paremmin punatiileen kuin vanha sinertävä maali. Vasemmalla puolella oleva nojatuoli on äitini kotitalosta ja verhoiltu uudestaan. Myös toinen, oikealla oleva nojatuoli on äitini kotitalosta, enoni kellarista saatu. Se on ollut vuosia työhuoneellani, ja sitä ei ole kunnostettu vielä mitenkään. Mutta erittäin hyvä siinä on istua.
Takana olevan kirjahyllyn olen saanut entiseltä vuokranantajaltani, ja kukkapylväs on äitini kotitalosta. Maalaus seinällä on nimeltään Muistikuvia Kreikasta. Ovi aukeaa makuuhuoneeseen.
Tämä toinen kirjahylly on talon peruja, sen entisen asukkaan, mutta sopii kuin nakutettu talon ja olohuoneen retrohenkeen. Ovi aukeaa eteiseen. Kirjahyllyn vieressä oleva maalaus on Muistikuvia Delokselta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
