Toivotus

maailman parasta toscakakkua
kultaiset käytöstavat

kissankellot, päivänkakkarat ja
radan varrella keltasauramot

lapsena kanssasi saunapolulla

tarinoita suvusta

beessissä popliinitakissa
nypläten pitsiä
tennistä teeveestä katsellen


kesäjuhlissa aina mansikkakermakakkua
kuivuneiden neulasten tuoksu metsäpolulla
yhdessä ukkosta kuunnellen

nämä vuodet



hyvää uutta vuotta missä ikinä oletkin

Kuutyttösi

Mennyt maailma

Yksityiskohtia isoäidin luota.

MUISTOT

Pienet yksityiskohdatkin tuovat elävästi lapsuusmuistoja mieleen isoäidin, mammun, luona. Isoäiti asuu nykyään muualla, mutta joka puolella on hänen henkensä.

Tuossa nojatuolissa nukuin lapsena, tuon portaikon alla olin piilossa, tuota kirjaa selailin, tuota maalausta aina ihmettelin, tuon tuoksun muistan selvästi, noista lasikulhoista söimme aina jäätelöä...

HEDELMIÄ

Kiiltokuvaviinirypäleet
Vitis vinifera
akryyliväri ja kimalleliima MDF-levylle
2011
90 x 70 cm

Kiiltokuvapersikka
Prunus persica
akryyliväri ja kimalleliima MDF-levylle
2011
90 x 70 cm

Kiiltokuvaomena
Malus domestica
akryyliväri ja kimalleliima MDF-levylle
2011
90 x 70 cm

Kiiltokuvaluumu
Prunus domestica
akryyliväri ja kimalleliima MDF-levylle
2011
90 x 70 cm

Kiiltokuvapäärynä
Pyrus communis
akryyliväri ja kimalleliima MDF-levylle
2011
90 x 70 cm

Maalaukseni ovat toisintoja lapsuuteni kiiltokuvista. Niissä yhdistyvät nostalgia, muistot, menneen ajan arvot ja näkemykset, esteettisyys, kimallus ja kitsch. Tutkin siis lapsuuden kuvamaailmani muuttumista. Mitä kiiltokuvat kertovat nykypäivän katsojalle länsimaisesta yhteiskunnasta, arvoista, kauneudesta, historiasta, uskonnosta, traditioista? Näkyvätkö nämä selkeämmin suurentaessani kiiltokuvan kokoa ja muuttaessani sen maalaukseksi?

GARDEROOBIANI


Olen saanut isoäidiltäni, isäni äidiltä, paljon hänen vanhoja mekkojaan. Osa on pahvilaatikossa vintillä, ja jokunen on käytössä. Tämän mekon sain puolitoista vuotta sitten. Ihastuin kankaan siniseen ja turkoosiin ja punaviolettiin, täydellisesti minun värejäni! Ja koska olen nykyään samankokoinen kuin isoäitini näitä mekkoja pitäessään, ne istuvat minulle hyvin. Tämä on lempimekkojani ehdottomasti.



Tämän hameen ostin kymmenisen vuotta sitten Lontoon Camdenista vaateliikkeestä, joka teki käsityönä vaatteita kierrätyskankaista. Ihastuin kukkakirjailuun ja peilin paloihin. Kutsun tätä "Frida Kahlo"-hameekseni ja olen pitänyt sitä monissa juhlissa ja avajaisissa.



Tässä myös yksi isoäitini antamista mekoista. Tämän jopa muistan isoäitini päällä 7o-luvulla. Taitaa tämä olla isoäidin päällä joissakin kesäisissä valokuvissa kesämökiltä. Tämänkin turkoosia ja kuvioita rakastan. Mekko tuntuu todella mukavalta päällä.

Ja taas turkoosia! Tämän juhlatunikan ostin Ateenasta Monastiraki-aukion lähellä olevasta pienestä putiikista. Tästäkin on tullut lempivaatteitani, vaikka tätä pidänkin enemmän juhlatunnelmissa.

Jokunen kuukausi sitten löysin tämän aidon 60-luvun mekon Vammalasta kirpputorilta. Pakkohan se oli ostaa, kun sopi minulle täydellisesti. Hienon värinen ja todella hyvässä kunnossa.

Tämä tunika on uutena ostettu pari kuukautta sitten, ja siitä on tullut minulle mieluinen nopeasti. Sopii joka tilanteeseen ja kauluksen "mummo" virkatut kukkaset ovat hellyyttäviä.

Vaatteet ja tyyli kertovat kantajastaan totta kai paljon. Ja tyylit muuttuvat elämäntilanteen ja vartalon sen hetkisen koon mukaan. Minulla on ollut kausia, että olen pitänyt vain pitkiä hameita tai pelkästään farkkuja. Olen ollut kirpparivaatteisiin hurahtanut taideopiskelija, naisellisempi avokaulaisilla tyköistuvilla puseroilla, nykyään ehkä sitten tätimäisempi ja käytännöllisempi. Taidan olla jo laiska pukeutumaan provosoivasti, ja täällä maalla asuminen on karsinut ylimääräiset hiluvitkuttimet pois.

ISOÄIDIN TALOSSA



Isoäidin talossa on tuttua ja turvallista. Esineet ja huonekalut muistuttavat lapsuudesta. Lapsena ihailin olohuoneen kristallikruunua ja haaveilin hankkivani niitä monta aikuisena omaan asuntooni. No, kattokruunut ovat jäänet hankkimatta ja makuni on hiukan muuttunut vuosien varrella, mutta hienolta kristallikruunu näyttää edelleen.

Komeassa kaapissa on isoäidin ja isoisoäidin hienot vanhat astiastot. Seinillä on vanhoja valokuvia menneiltä vuosilta.

Ruokasalin lasikaapin alalaatikosta haemme aina ruokailuvälineet ja servetit ruokapöytään.

Olohuoneen tuoleissa on komeat selkänojat ja koristeleikkaukset. Lapsena kuvittelin ne kuningattaren ja kuninkaan valtaistuimiksi.

SYNTYMÄPÄIVÄJUHLAT
öljyväri MDF-levylle
2008
130 x 94 cm

Lapsena syntymäpäiviäni juhlittiin heinäkuussa isovanhempieni kesämökillä. Isoäiti teki aina ison mansikkakermatäytekakun, johon kerättiin makeat mansikat omalta mansikkamaalta. Pyöräilimme parin kilometrin päähän ratapenkan luo, jossa kasvoi keltaisia päivänkakkaroita. Ainoastaan tuona päivänä keräsimme niistä kimpun juhlapöytään valkoisten päiväkakkaroitten ja sinisten kissankellojen kanssa. Kumma miten lapsuuden syntymäpäiväjuhlat muistuvat mieleen ainoastaan aurinkoisina hellepäivinä, silloin ei koskaan satanut. Lähimenneisyyden juhlissa on taas aina oikeasti enemmän tai vähemmän satanut.

Muistan kesämökkikesistä myös mahtavat ukkosilmat, jotka helisyttivät pirtin suuria ikkunoita ja taivuttivat pihapuita kaksinkerroin. Pelottavinta ja jännittävintä oli myrskyn keskus, kun sade lakkasi, tuuli hiljeni, ei kuulunut ääntäkään, ei linnun laulua, ei mitään.

Vieläkin kesällä tietty kuivien neulasten ja metsän tuoksu kuumana hellepäivänä saa minut palaamaan vuosikymmeniä taaksepäin. Muistan myös salaperäisen pelottavat peurojen polut metsässä ja niin tiheästi kasvavan metsäkortteen, että se näytti vihreältä usvaiselta mereltä. Tai linnunpesän kukkaruukussa, krokettipelit, täytetyn mäyrän television päällä, kesäsateen lempeän ropinan, muurahaisten jonon metsätiellä, saunapolun, silkkiuikut poikasineen, näkinkengät ja saunasaippuan tuoksun.