Lento laitumella

Vanhempi ruunaherra Lento laitumella. Ikä ei askelta painanut.

Iltaa

Iltakävelyllä tutulla kylätiellä sateen lakattua.
Yli vyöryviä majesteettisia pilviä, sateenkaari, märän hiekkatien tuoksu, ruiskaunokit ruispellossa, auringonsäteet ja märässä ruohossa kastuneet lenkkitossut.

Ihanat pionit ja puutarhamietteitä

Pionit kukkivat!

Jokunen päivä sitten tuli tv:stä puutarhaohjelma, jossa esiteltiin suomalaisen taidehistorioitsijan puutarhaa. Hän kertoi, ettei monella ole samanlaista siisteyskäsitystä puutarhassaan kuin hänellä. Puutarhaa koristi esimerkiksi keltaisenaan kukkiva voikukkapelto ja luonnonkukat olivat sulassa sovussa perennojen kanssa. Tunnistin itseni tuosta.

Haluaisin puolivillin puutarhan, missä ei tarvitsisi nyppiä rikkaruohoja ja tasoittaa reunoja. Vain pari pientä yksityiskohtaa pihassamme on päässyt tuohon haluamaani tilaan. Olen aika laiska puutarhuri, pari päivää rehkin tuntikausia, ja sitten taas jätän kaikki oman onnensa nojaan päiväkausiksi. Olenkin yrittänyt nyt istuttaa perennoja, jotka leviävät ja täyttävät tyhjät kolot. Olen innostunut käyttämään kierrätysmateriaaleja ruukkuina, kukkatukina ja koristeina ja yritän löytää koko ajan uusia ideoita miten käyttää hyödyksi varastosta löytyviä vanhoja romuja.

Pihan lempipaikassani hopeapajujen alla valo siivilöityy hienosti lehvästön läpi ja oksasto muodostaa katon pääni päälle. Lehtien liikkuessa tuulessa vihreän eri sävyt lepattavat ja välkkyvät.

Kesäpäivä metsätiellä

Tänään oli kesäpäivä.

Hessu - koiran kanssa nautimme lämmöstä, vihreydestä, kukista, valosta, kesän tuoksuista ja kiireettömyydestä.  

Maalauskerho

 

Maalariystävieni kanssa vietimme meillä kolme hauskaa päivää maalaten maisemaa tai mitä nyt halusimmekaan. Rennolla otteella, harjoitellen.

 



Kesäkuvia

 

 

Kesä kiitää liian nopeasti. Nyt on jo hiukan haikea olo ja mieli alkaa kääntyä syksyyn ja toisiin rutiineihin.

 

Lähipeltojen vilja kypsyy ja tuoksuu. Maan tuoksu on väkevää, ja kuuma auringonpaiste sokaisee. Kissat ja koira lepäävät varjossa ja odottavat illan viileyttä.

Alkukesän kaatosateiden jälkeen olen jopa saanut kesäkurpitsaa, avomaankurkkua ja herneitä syötäväksi, mutta kesäkukat jäivät tulematta. Kaikki hienot unikkoni jäivät maan uumeniin. Perennat ovat sentään kukkineet normaalisti. Ensi vuonna on taas uusi yritys!

 



Ratsastusvaelluksella

 Viikko sitten olin kolmen päivän ratsastusvaelluksella Seitsemisen kansallispuistossa ja lähiseuduilla. Noin pitkä yön yli vaellus on ollut pitkään haaveenani, ja vihdoin pääsin toteutamaan sen!

 

Lähdimme Tiuran tallilta Kurusta ja ensimmäisenä pävänä ratsastimme islanninhevosilla noin 29 km ja taukoineen 6,5 tuntia. Yötä olimme Seitsemisen kansallispuistossa Pitkäjärven metsäkämpässä, missä oli myös hevosille talli. Itse Pitkäjärvi oli kaunis helteisenä kesäiltana ja sauna ja uinti teki hyvää kropalle pitkän päivän jälkeen.

Toisena päivänä ratsastimme Seitsemisen alueella ja lähistöllä noin 25 km ja reilun 6 tuntia. Yöksi majoituimme Särkilammin marjatilalle. Hevoset pääsivät tällä kertaa laitumelle rouskuttamaan korkeaa heinää. Meille ihmisille oli illallinen ja sauna uimisineen. Vapaa-aika kului hevosista jutellen, mitenkäs muuten!

Viimeisenä vaelluspäivänä lähdimme kohti kotitallia. Oli kuuma päivä ja pisin matka edessä. Mutta hyvin hevoset jaksoivat, pidimme toki ruoka- ja juomataukoja monta matkan varrella. Maisemia oli matkan varrella monenlaisia: mäntyharjumaastoa, tiheää kuusikkoa, sekametsää, soista maastoa, jokia, umpimetsää, pieniä polkuja, hiekkateitä, traktoripolkuja, järvimaisemaa... Viimeisenä päivänä vaelsimme noin 30 km ja 7 tuntia taukoineen. Upeita muistoja jäi reissusta, pääsisipä pian uudestaan!