Marraskuun viimeinen kävelyretki

Marraskuun viimeinen kävelyretki.
Valoa ja kevyt harso lunta mustan pimeyden sijaan.
Lähipurossa pakkanen oli taiteillut jäästä rohkeita muotoja ja puutkin näyttivät halaavan toisiaan.
Hulda-kissa kipitti tomerana mukana.

Pakkasvaloa

 

Vuoden pimeimpään aikaan piristykseksi pakkasauringon valoa joulukuun alkupäiviltä.



Lätäköiden taikaa

Aurinko laskee nykyään niin nopeasti heti jo noustuaan, että kävelyretkillä koiran kanssa monesti hämärä jo hiipii mukaan. Eilen laskevat auringonsäteet värjäsivät puut ja jäätyneet lätäköt. Pienen pakkasen kovettama maa ja metsä on kaunis.

Lähipurolla

Viikko sitten kävin Hessu-koiran ja Hulda-kissan kanssa katsastamassa metsässä virtaavan lähipuron tilanteen. Siellä se solisi iloisena osaksi vielä jääkuoren alla. Viime vuonna sulamisvedet olivat kyllä hiukan korkeammalla, mutta nyt ei meidän pihaakaan onneksi uhkaa tulva. Harmi että talvimyrskyt olivat kaataneet puron varresta paljon puita, ja kaatojen jälkeen maisema oli hiukan ankea.



Merkkejä ilmassa

Siitä on merkkejä ilmassa...
Aurinko. Jääpuikot. Levottomat kissat. Hankikanto. Plusasteet. Sinisenä hohtava taivas. Lintujen laulu.

Pikkupakkanen

Pari päivää sitten oli vielä mukavasti pari astetta pakkasta ja auringonpaistetta. Maa oli kovaa ja metsässä oli hyvä kävellä, kun kura ja muta ja lätäköt olivat jäätyneet. Auringon valo sai kaikki näyttämään kauniilta ja innostavalta.

No, tänään sitten onkin taas pimeää ja märkää. Vettä sataa vaakatasossa ja tuuli ulvoo ikkunanpielissä ja antennissa. Kuinka sitä taas on unohtanut nämä mustat joulut, vaikka niitä on hyvin usein. Nyt tarvitaan sisäistä loistetta!



PALJASTUKSIA

Anorakki ja kumisaappaat tuovat kevyet keväiset askeleet. Joka puolella vesi virtaa, pulppuaa, solisee, litisee, lotisee puroissa, ojissa, lätäköissä. Koiran tassut ovat aivan kurassa kävelylenkin jälkeen. Lumimassa kutistuu ja kurtistuu. Neulaset, oksat ja yksittäiset lehdet ovat peittona lumen päällä. Musta ja märkä maa paljastuu esiin...

LASITAIDETTA

Pakkastaidetta työhuoneen ikkunassa.

TIMANTTEJA METSÄSSÄ



Räntäsateen jälkeen aurinko kimalteli puiden jääpisaroissa. Epätodellisen kaunista.

VALOA PIMEYDESSÄ

Itsenäisyyspäivän 80-luvun juhliin teimme 14 jäälyhtyä. Kokeilimme sekoittaa veteen etikkapunajuurien lientä, mutta etikka ei oikein jäädy kunnolla ja väri jäi epätasaisiksi klönteiksi, ja nyt ajan myötä pinkki sävy on hävinnyt melkein kokonaan.

Valaisevat lyhdyt tuovat pimeään pakkasmaisemaan lohtua ja lämpöä. Eilen käydessämme hautausmaalla kynttilämeri haudoilla oli niin surullisen kaunista. Todellakin tuntui kuin kuolleiden sielut lepattaisivat kynttilän liekeissä.