Hillerödissa pe 17.5.2013

Perjantaina lähdimme retkelle junalla Hillerödiin Frederiksborgin linnaan.

Linnassa oli myös vaihtuvana näyttelynä Portrait Now!, jossa yhtenä osallistujana oli opiskelukaverini Anja Kurikka Oulusta. Hyvä Anja!
http://www.dnm.dk/UK/Portrait_Now_.htm

Poriin ja takaisin

Opetustyömatkoilla Poriin olen nähnyt bussista ja junasta monta monituista kertaa satakuntalaista sateista maaseutua. Suosikkeja matkan varrelta ovat kaksi tummaa lämminveristä hevosta laitumella, lammasfarmi, Nakkilan nahkiaispaistamo, keinutuoliverstas, Porin ravirata ja puoli välissä junamatkaa aavemaiset hylätyt tehtaat.

Porissa onneksi jää joskus hiukan odotteluaikaa ja ehdin käymään gallerioissa ja Porin taidemuseossa. Museossa on parhaillaan tammikuuhun Pavel Mrkuksen Next Planet, ehdottomasti suosittelen!

Tarton yliopiston taidemuseo

Keskiviikkona kävimme Tampere Majan ihan vieressä olevan Tarton yliopiston taidemuseossa, missä oli esillä antiikin Kreikan kuuluisista veistoksista kipsikopioita ja seinillä kopioita Pompeijin seinämaalauksista.

http://www.ut.ee/fi/tietoa-yliopistosta :

"Tarton kaupungin tärkeimpiä maamerkkejä on Tarton yliopisto, joka on Pohjoismaiden vanhimpia yliopistoja. Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf perusti Academia Dorpatensiksen vuonna 1632. Tieteeseen ja vuosisatojen aikana muodostuneisiin akateemisiin perinteisiin ovat tuoneet tuulahduksia niin ruotsalaiset, saksalaiset kuin venäläisetkin vaikutteet. Yliopiston virallinen kielikin on vaihtunut saksasta venäjään ja viimeksi viron kieleen. Yliopisto on saanut myös tieteen tekemisen arvostetuimman palkinnon, Nobelin vuonna 1909 Wilhelm Ostwaldin työstä fysikaalisen kemian alalta.

Tarton yliopistossa on yhdeksän tiedekuntaa lääketieteestä filosofiaan ja neljä erillistä oppilaitosta ympäri Viroa. Yliopistossa opiskelee 18 000 opiskelijaa ja yliopiston palveluksessa on 1 700 työntekijää. Suomalaisia tutkinto-opiskelijoita on hieman yli sata. Suurin osa heistä on lääketieteen alalta, mutta suomalaisia löytyy muun muassa oikeustieteen, humanistisesta, kasvatustieteen ja taloustieteiden tiedekunnistakin. Myös useita suomalaisia vaihto-oppilaita viettää vuosittain lukukauden tai -vuoden Tartossa, erityisesti opiskelemalla sukulaiskieltä viroa."

ALSTADT

Dokumentaatiokeskuksen ahdistavuuden jälkeen lähdimme rauhoittumaan vanhaan kaupunkiin. Yksi osa vanhaa kaupunkia on idyllinen kapeine kujineen, ja sen takia juuri täynnä baareja, ravintoloita ja hotelleja.

Kävimme Wallraf das Museumissa, taidemuseossa, jossa oli isot kokoelmat kuvataidetta keskiajalta impressionismiin. Vaihtuvana näyttelynä oli Alexandre Cabanelin maalausten näyttely, jonka interiöörin oli huippusuunnittelija Christian Lacroix suunnitellut. Cabanel oli minulle ihan uusi nimi. Hän oli 1800-luvun tunnustetuimpia salonkimaalareita ja hänen muotokuvamallikseen pääsystä kilpailtiin. Hän oli teknisesti hyvin taitava maalari, mutta on jäänyt taidehistoriassa akateemisuudessaan impressionistien jalkoihin.

Päädyimme syömään puiston ja Reinin reunamille ulkoterasille. Annokseni oli kasvislasagne, joka oli kyllä hyvää, mutta ei mikään laihduttajan unelma paksuine juustokuorrutuksineen. Mutta kukapa nyt linjojaan lomalla miettii, en minä ainakaan. (Jos niissä nyt enää mitään miettimistä onkaan..) Hyvä ruoka on minulle tärkeää, ja matkan onnistumiseen vaikuttaa suuresti minkälaista ruokaa saa syödäkseen. Muistoksi siis itselleni näitä ruoka-annoksia kuvailen.

KAKKOSSEMI

Torstaina oli vuorossa 2. semifinaali, joten matkasimme jo iltapäivällä Düsseldorfiin. Halusin käydä kuvataiteesta tunnetun kaupungin jossain museossa. Reitillemme sopi hyvin Kunstsammlung Nordhein Westfalen, K20 Grabbeplatz-rakennuksessa. Museossa on iso kokoelma Paul Kleen ja Joseph Beuysin teoksia, ja Länsi-Euroopan ja Amerikan modernia taidetta. Vaihtuvana näyttelynä oli Thomas Struthin mielenkiintoisia valokuvia hyvinkin eri aihemaailmoista, mm. kuuluisien taidemuseoiden yleisöistä.

Kävimme taas rantakadulla syömässä, ja Suomen lippu heilui pöydässä merkkinä muiden maiden edustajille. Näin on tapana viisuympyröissä. Ainakin on helppoa tietää mistä maasta kukin on kotoisin...

Semifinaalissa ei nyt tarvinnut niin paljon jännittää, koska Suomi oli jo selvittänyt tiensä finaaliin. Paikkamme olivat nyt hiukan kauempana, joten ihan niin hyvin emme nähneet lavalle. Tunnelma oli kyllä sitäkin hurjempi. Harmitti, kun sivuscreeneistä ei tullut lähetyskuvaa, joten tarkkoja yksityiskohtia esityksistä ei voinut millään nähdä.

MAKKARAA JA SILLIÄ

Keskiviikkona jatkoimme roomalais-saksalaisen museon jälkeen syömään perinteiseen panimoravintolaan. Avomies sai kaipaamaansa paikallista makkaraa hapankaalilla. En nyt muista makkaran nimeä, joku wursti kuitenkin. :) Ja oli mielestään matkan paras annos. Itse kokeilin matjes-silliä. Ihan hyvää oli, mutta kala-annokset alkoivat jo tympiä makunystyröitä. Ja palan painikkeeksi tietysti kölchiä!

Ruoan jälkeen lähdin yksin tutustumaan Ludwig museoon, jossa on isot kokoelmat Picassoa ja saksalaista ekspressionismia sekä pop-taidetta. Minua kiinnosti eniten saksalainen synkkä ja rujo ekspressionismi. Varsinkin taidekouluaikoina olin hyvin vaikuttunut maalauksien voimasta ja ilmaisusta, nyt ehkä olen kasvanut ulos jo suurimmasta ihailusta.

Museon kattoterassilla katselin kaupungin kattomaisemaa. Näköalat eivät olleet järin kuvaukselliset. Kauempana häämötti romaaninen basilika Groß St. Martin, jossa en ehtinyt käydä ollenkaan. Kävellessäni takaisin hosteliin ihailin vielä katedraalin alla sijaitsevan suihkulähteen pohjakuvioita.