KESÄYÖN JUHLAA

Vietimme juhannuksen ystävien kesämökillä Pylkönmäessä Saarijärvellä. Lähdimme kesäretkelle aika yllättäen. Meiltä ajoi mökille noin kolmisen tuntia, ja oli hienoa nähdä Keski-Suomen kesämaisemia. Harvoin tuolla päin liikun.

Tässä kuvia juhannusaattoillalta ja juhannuspäiväaamulta. Illalla ja yöllä ei satanut, ja oli mitä hienoin juhannussää. Järvimaisema oli upea ja kuvasin sitä aamuyöhön puoli neljään asti, kun aurinko nousi ja kultasi aamu-usvan. Oli sielua liikuttava näky!

Annoimme syksyllä isoisoäidin mökiltä tuodun soutuveneemme ystävillemme käyttöön, ja se oli kastettu toivomukseni mukaan Annaksi, joka oli isoisoäitini nimi. Kauniisti oli ystäväni maalannut nimen veneen kylkeen.

HYVÄSTI!

Isoisovanhempani rakensivat kesämökin vuonna 1946. Silloin ei paikalle päässyt kuin järveä pitkin, veneellä tai talvella jäätä myöden. Tontti oli suuri ja mökki oli niemen ensimmäinen, nykyään tontti on pilkottu ja mökkejä on vieri vieressä.

Lapsuuteni kaikki kesät vietin vastarannalla isoäidin kesämökillä, mutta kävimme isoisoäitiä ja setää tervehtimässä moottoriveneellä. Isoisoäiti ja setä taasen kävivät oikeastaan joka päivä tyttärensä eli isoäitini kesämökillä. Muistan, miten he pelasivat usein canastaa pyöreän pöydän ympärillä.

Isoisoäidin kuoltua isäni piti huolta mökistä ja nyt jokusen vuoden kävin enemmän mieheni kanssa mökillä. Mökki oli viime vuodet vähäisellä käytöllä, ja paikka oli kuin pysähtynyt aika, täynnä nostalgisia, hiukan surullisiakin muistoja.

Tässä viimeiset kuvat mökiltä kauniina syksyisenä lokakuun päivänä. Toivottavasti isäni ikäinen rannan pihakoivu näkee vielä monet tulevat vuodet ja uudet tarinat.

Kiitos.

TYHJYYS

Viikko sitten saimme suuren ja fyysisesti sekä henkisesti raskaan urakan päätökseen. Minä ja mieheni tyhjensimme isoisoäitini kesämökin. Mökki oli kerta kaikkiaan pakko myydä, ja sielu itkien halusin pitää edes mökin huonekalut ja tavarat suvulla, joten päätimme ottaa itsellemme valtavan urakan.

Mökki on rakennettu jyrkän rinteen alle, ja tontin läpi kulkee vain mutkitteleva polku, joten huonekalujen kantamisessa oli omat haasteensa. Mieheni oli välillä kuin voimamies venyttäen itsensä äärimmilleen, ilman häntä mistään ei olisi tullut mitään. Mieheni poika kävi myöskin auttamassa, kiitos suuri hänelle myös! Seitsemän päivää ajoimme mökille, kannoimme tavaraa, pakkasimme auton ja peräkärryn ja ajoimme takaisin.

Viimeisenä päivänä olivat kyllä kaikki voimat huvenneet. Oli aika jättää vaikeat hyvästit. Kuvasin vielä tyhjät huoneet, mitkä ovat vuosien aikana nähneet ja kuulleet monta tarinaa. Hyvästi rakas paikka!

KESÄMÖKKI KUNNOSSA!

Kävimme tarkastamassa isoisoäidin kesämökin kunnon talven jälkeen. Kaikki oli hyvin, tavarat olivat niillä paikoillaan mihin olimme ne syksyllä jättäneet. Keskipäivän aurinko toi kirkasta valoa mökin ikkunoista, ja olisi tehnyt mieli jäädä yöksi. Pihalla tulppaanit olivat nousseet maasta ja keräilin rantakivikolta näkinkenkiä.

ANNA JA JALMARI



Isoäidilläni on seinällä nämä muotokuvat omista vanhemmistaan, isoisovanhemmistani, Annasta ja Jalmarista. Anna-mummu eli Turun mummu oli mukana elämässäni 90-luvun alkuun asti, mutta isoisoisääni Jalmaria en koskaan tuntenut.

Anna-mummu oli nuoruudessaan kotipaikkakunnallaan kuuluisa kauneudestaan ja häntä sanottiin "Kylmäkosken kaunottareksi". Hän oli viimeiseen asti tarkka ulkonäöstään. Suvun naiset ovat olleet myös aina todella voimakastahtoisia, ja olen tuon luonteenpiirteen perinyt sekä hyvässä että pahassa.

Kesämökiltä, jonka mummu rakennutti, löysin vanhoja kirjeitä, joita lukemalla sai hiukan tunnelmia isovanhempien elämästä sotien jälkeen.

VIIME KESÄN MÖKKIMUISTOJA

Emme ole tänä kesänä päässeet vielä käymään isoisoäidin kesämökillä kuin kerran siivoustalkoissa. Tässä viime kesänä ottamiani kuvia. Mökki on rakennettu ihan vesirajaan, joten ikkunoista ei näy muuta kuin vettä. Lapsena kuvittelin olevani laivassa istuessani sisällä.

Mökki on täynnä vanhoja tavaroita, joilla kaikilla on oma tarinansa.

Isoenoni maalasi aikanaan kukat seinille. Pienessä valokuvassa isoisoäitini luokkakuva. Isoisoäitiäni sanottiin nuorena Kylmäkosken kaunottareksi, ja komea nainen olikin!

Mökin saunan pitsiverhot.

Ilta-aurinko järvellä.

Kaunista ja rauhallista juhannusta kaikille!