Pakkaskaikuja

Haikuja ja kaikuja
pakkasesta, lumesta ja talven kirpeydestä
hetken oli vieraanamme

Lumimaisemat hevosen selästä

Maisema näyttää erilaiselta hevosen selästä. Ratsastaja alkaa kiinnittää huomiota hevosen silmin kaikkeen mikä voisi olla pelottavaa: siihen mitä ei ole vielä eilen ollut samalla reitillä, lentoon lähteviin lintuihin, roskiin tiellä, kummallisiin varjoihin, peuran hajuun ja lähistöllä oloon, erikoisiin ääniin, lumen muovaaviin muotoihin, lätäköihin ja sulaneisiin kohtiin...

Mutta samalla saa nauttia metsäpoluista, hiljaisista teistä, valon ja varjon leikeistä puiden rungoilla, koskemattomasta lumesta ja siihen painautuneista metsän elävien jäljistä. Ja pöllyävästä lumesta kun Lennolla kiidän laukkaa vedet silmässä hymy huulilla.

Valkoinen maisema

Nämä kuvat ovat jouluaattona otettuja. Yllätys oli aamulla melkoinen kun maisema oli muuttunut kokonaan valkoiseksi. Hessun kanssa sain tarpoa hangessa ihan kunnolla kävelyretkellämme.

Sitten lumi suli ja tuli taas uudelleen, ja taas varmaankin lähipäivinä sulaa. Mieluimmin toivoisin kuitenkin sitä valkoista maisemaa. Ja pakkasta.

Pakkaskuvia, yksi navettakissa ja halo

Viime keskiviikkona navettakissa katseli lämpimästä minua, miestä ja koiraa. Mainion näköinen kaveri.

Samalla kerralla taivaalla näkyi heikosti sateenkaaren tapainen halo, sivuaurinko. Enpä ollut tuollaista ennen nähnytkään.

Pakkassatumetsä

Timantteja, kuorrutetta, koristeellisia muotoja, häikäisevää valoa, sinisiä varjoja, piippurasseja, maisema suoraan satukirjasta!

Aurinkoa! Pakkasta! Talvi!

Ihanaa, pimeys on väistynyt! Huurteinen satumetsä kimmeltää kirkkaassa auringonpaisteessa. On niin kaunista että pakahdun.

Sävyjä metsässä

Talvella vaaleuden, harmauden ja monokromaattisuuden keskellä puiden runkojen värisävyt ja pinta korostuvat voimakkaammin kuin kesän yltäkylläisyyden keskellä. Runkojen kauneus on hienovaraista ja yllättävää. Punertavuus ja violettisuus lämmittävät talven kylmää sävymaailmaa.