Märkä marraskuu

Maa ei enää ime sadetta. Kuraa ja liejua, mutaa joka puolella. Tihkusadetta, maatuvia lehtiä. Kauneuttakin.

Sateen jälkeen

Lätäköt ovat mielenkiintoisia, niistä heijastuu toinen käänteismaailma ja ne luovat pinnalleen mielenkiintoisia kuvioita.

Lätäköiden taikaa

Aurinko laskee nykyään niin nopeasti heti jo noustuaan, että kävelyretkillä koiran kanssa monesti hämärä jo hiipii mukaan. Eilen laskevat auringonsäteet värjäsivät puut ja jäätyneet lätäköt. Pienen pakkasen kovettama maa ja metsä on kaunis.

Syysmetsässä

Eilen löysin kauneutta syksyisestä metsästä, vaikka värit ovat haalistuneet ja kasvit kuihtuneet. Metsätiellä oli rauhallista, pysähtynyttä. Iso varis raakkui pitkään minua ja koiraa; ääni kaikui hiljaisessa metsässä.



Koleaa ja kosteaa

Hui kun on ollut kylmää ja kalsean kosteaa. Sukkahousut ja villatakki ovat olleet kovassa käytössä. Olohuoneen takassa on pitänyt myös monena iltana polttaa puita että sisällä olisi edes hiukan lämpimämpi. Hrrrrrr, tule kesä jo!

Vaakalinjoja

Tänään.

Kuralätäkössäkin voi olla kauneutta.

Vastapilkottu puu tuoksuu hyvälle.

Joutsenpari lensi töräytellen pääni yli.

Kaipaan värejä.



Pikkupakkanen

Pari päivää sitten oli vielä mukavasti pari astetta pakkasta ja auringonpaistetta. Maa oli kovaa ja metsässä oli hyvä kävellä, kun kura ja muta ja lätäköt olivat jäätyneet. Auringon valo sai kaikki näyttämään kauniilta ja innostavalta.

No, tänään sitten onkin taas pimeää ja märkää. Vettä sataa vaakatasossa ja tuuli ulvoo ikkunanpielissä ja antennissa. Kuinka sitä taas on unohtanut nämä mustat joulut, vaikka niitä on hyvin usein. Nyt tarvitaan sisäistä loistetta!