Ihanat pionit ja puutarhamietteitä

Pionit kukkivat!

Jokunen päivä sitten tuli tv:stä puutarhaohjelma, jossa esiteltiin suomalaisen taidehistorioitsijan puutarhaa. Hän kertoi, ettei monella ole samanlaista siisteyskäsitystä puutarhassaan kuin hänellä. Puutarhaa koristi esimerkiksi keltaisenaan kukkiva voikukkapelto ja luonnonkukat olivat sulassa sovussa perennojen kanssa. Tunnistin itseni tuosta.

Haluaisin puolivillin puutarhan, missä ei tarvitsisi nyppiä rikkaruohoja ja tasoittaa reunoja. Vain pari pientä yksityiskohtaa pihassamme on päässyt tuohon haluamaani tilaan. Olen aika laiska puutarhuri, pari päivää rehkin tuntikausia, ja sitten taas jätän kaikki oman onnensa nojaan päiväkausiksi. Olenkin yrittänyt nyt istuttaa perennoja, jotka leviävät ja täyttävät tyhjät kolot. Olen innostunut käyttämään kierrätysmateriaaleja ruukkuina, kukkatukina ja koristeina ja yritän löytää koko ajan uusia ideoita miten käyttää hyödyksi varastosta löytyviä vanhoja romuja.

Pihan lempipaikassani hopeapajujen alla valo siivilöityy hienosti lehvästön läpi ja oksasto muodostaa katon pääni päälle. Lehtien liikkuessa tuulessa vihreän eri sävyt lepattavat ja välkkyvät.

Ihanat pionit

Tarton yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa oli oma osastonsa eri pionilajikkeille. Hullaannuin ihan täysin muhkeisiin, kerrottuihin ja leiskuvan värisiin pioneihin. Ah ja voih!



ISOÄIDIN PUUTARHASSA

Kuvia isoäidin puutarhasta. Lapsesta jo muistan isot vaaleanpunaiset pionit ja vanhat omenapuut. Uudempi jasmike on kasvanut parissa kymmenessä vuodessa isoiksi pensaiksi, ja ne tuoksuivat huumaavilta. Isä hoitaa puutarhaa nyt kun isoäiti ei siihen enää kykene.