HYVÄSTI!
Isoisovanhempani rakensivat kesämökin vuonna 1946. Silloin ei paikalle päässyt kuin järveä pitkin, veneellä tai talvella jäätä myöden. Tontti oli suuri ja mökki oli niemen ensimmäinen, nykyään tontti on pilkottu ja mökkejä on vieri vieressä.
Lapsuuteni kaikki kesät vietin vastarannalla isoäidin kesämökillä, mutta kävimme isoisoäitiä ja setää tervehtimässä moottoriveneellä. Isoisoäiti ja setä taasen kävivät oikeastaan joka päivä tyttärensä eli isoäitini kesämökillä. Muistan, miten he pelasivat usein canastaa pyöreän pöydän ympärillä.
Isoisoäidin kuoltua isäni piti huolta mökistä ja nyt jokusen vuoden kävin enemmän mieheni kanssa mökillä. Mökki oli viime vuodet vähäisellä käytöllä, ja paikka oli kuin pysähtynyt aika, täynnä nostalgisia, hiukan surullisiakin muistoja.
Tässä viimeiset kuvat mökiltä kauniina syksyisenä lokakuun päivänä. Toivottavasti isäni ikäinen rannan pihakoivu näkee vielä monet tulevat vuodet ja uudet tarinat.
Kiitos.
Isoisovanhempani rakensivat kesämökin vuonna 1946. Silloin ei paikalle päässyt kuin järveä pitkin, veneellä tai talvella jäätä myöden. Tontti oli suuri ja mökki oli niemen ensimmäinen, nykyään tontti on pilkottu ja mökkejä on vieri vieressä.
Lapsuuteni kaikki kesät vietin vastarannalla isoäidin kesämökillä, mutta kävimme isoisoäitiä ja setää tervehtimässä moottoriveneellä. Isoisoäiti ja setä taasen kävivät oikeastaan joka päivä tyttärensä eli isoäitini kesämökillä. Muistan, miten he pelasivat usein canastaa pyöreän pöydän ympärillä.
Isoisoäidin kuoltua isäni piti huolta mökistä ja nyt jokusen vuoden kävin enemmän mieheni kanssa mökillä. Mökki oli viime vuodet vähäisellä käytöllä, ja paikka oli kuin pysähtynyt aika, täynnä nostalgisia, hiukan surullisiakin muistoja.
Tässä viimeiset kuvat mökiltä kauniina syksyisenä lokakuun päivänä. Toivottavasti isäni ikäinen rannan pihakoivu näkee vielä monet tulevat vuodet ja uudet tarinat.
Kiitos.
