Valoa pimeyden keskellä

Voi kuinka tämä marraskuu ja joulukuun alku on tuntunut pimeältä, märältä ja raskaalta. Matalapaine on takertunut oikein kunnolla kiinni eikä päästä sitten millään irti. Valkoinen lumi hiukan antoi energiaa, mutta muuten haluaisi vain valoa ja lämpöä ja käpertyä kissojen viereen nukkumaan!

Minulla on ollut superkiireinen syksy, ja kiireet jatkuvat edelleen, toisessa muodossa kylläkin. Opettajaopinnot ovat takanapäin, saan ensi perjantaina todistuksen ammatillisen opettajan pedagogisesta pätevyydestäni. Opetuksetkin ovat tauonneet nyt hetkeksi, mutta näyttelykiireitä on vielä edessä päin. Niistä sitten enemmän myöhemmin.

Pimeässä kun kävelee koiran kanssa kotiin, näyttää kodin valo niin lämpöiseltä. Siitä pitää olla onnellinen.

TÄNÄ ILTANA

Iltojen aikaistuva pimeys madaltaa mielialaa. Olen kesäihminen, tuntuu raskaalta laskea montako kuukautta on kevääseen...

Kirkkaana yönä kaunis tähtitaivas ja mahdollisuus joskus nähdä ehkä revontulia tuovat iloa. Ja voi polttaa kynttilöitä ja juoda paljon teetä! Ja pitää villasukkia. Ehkä kuitenkin pärjään.

KIRKAS TAIVAS



Pimeyden ja paksun pilvimassan jälkeen pilvetön, kirkas ja niin sininen taivas tuntuu luksukselta.

TALVEA ODOTELLESSA

Tässä muistoja kohta kolmen vuoden takaa Pälkäneeltä tammikuussa.

Kaamos yrittää saada otetta, mutta yritän olla reipas ja aktiivinen. Vesisade ja musta maa eivät asiaa helpoksi tee. Kuulostelen liikaa mahdollisen flunssan oireita ja pelkään koko ajan joutuvani perumaan opetuspäiviä. Välillä voisin vain käpertyä kissan kylkeen nukkumaan.

Päivä kerrallaan... Puolentoista kuukauden päästä on jo valoisampaa!