Niinhän siinä kävi, että tapaninpäivänä kotiin päästyämme meitä odotti pimeänä oleva talo. Meillä on kyllä takka, pari porimattia, puuhella ja puukiuas, mutta vesipumppu toimii sähköllä, joten juoksevaa vettä ei tule sähkökatkoksen aikaan sisälle. Pihakaivossamme ei ole käsipumppua.
Tiistaina koko muu lähikylä sai sähköt, mutta emme me eikä viereiset kaksi taloa. Silloin alkoi hermostuttamaan ja kiukuttamaan. Olimme eri sähkölinjassa kuin kaikki muut, ja meille tuleva nollalinja oli poikki ja muuntaja rikki. Fortum ei tiedottanut mitään, ja korjaajilla oli kädet täynnä töitä muualla. meidän kolme taloa ei kauheasti painanut tärkeysjärjestyksessä. Akulla toimivalla kannettavalla pääsimme nettiin lukemaan Fortumin tiedotteita, ja huonolta näytti.
Päivät kuluivat, ja mitään ei tapahtunut, mitään ei kuulunut, ja välillä oli jo todella epätodellinen ja epätoivoinen olo. Nykyihmisen elämä kun rakentuu kokonaan sähköllä toimivien laitteiden varaan. Saimme käyttöön aggregaatin, ja sillä juhlistimme uutta vuotta saamalla telkkarin ja kirkasvalolampun toimimaan!
Mieheni äiti auttoi meitä paljon ja toi meille termospullossa kuumaa juotavaa ja syötävää ja kävimme hänellä saunassa ja suihkussa. Meillä ei ollut mitään hätää, arkirutiinit vain hankaloituivat.
Vihdoin eilen sunnuntaina puolelta päivin korjaaja saapui ja me kolme taloa saimme sähköt! Voi sitä iloa ja riemua! Ja ihanaa tunnetta kun taloon alkaa tulvia lämpöä! Olimme sähköttä siis yhtäjaksoisesti 148 tuntia eli kuusi päivää ja neljä tuntia. Kyllä siinä ajassa jo hymy hyytyy...
Osalla ihmisistä ei ole vieläkään sähköjä, ja myötätuntoni on todellakin heidän puolellaan. Toivottavasti jaksavat vielä odottaa. Evakkoonkin on hankala lähteä, kun talon peruslämpöä pitäisi ylläpitää edes jollain tavalla lämmittämällä.
Mutta nyt meillä kaikki hyvin ja toivotan kaikille oikein valoisaa ja lämmintä uutta vuotta!
