Metsää ja tinttejä

Metsässä syysauringon alla. Peuran kallo lepäsi edelleen samoilla sijoilla.

***


Talitintit hyörivät ja pyörivät pihallamme ja koputtelevat ikkunan karmeja ja kittiä. Auringonkukat ne tyhjensivät huolellisesti ja nyt lintulauta sekä talipallot ovat ahkerassa käytössä. Pikkulinnut ovat jo aika uhkarohkeita ja pelottomia, osaavat kuitenkin varoa kahta kissaamme.

Keväisiä muistiinpanoja

Kauniit krookukset tulivat lumen keskeltä ja hiipuivat jo. Narsissit, tulppaanit, hyasintit ja perennat kasvavat huimaa vauhtia joka päivä. Metsät ovat täynnä valkovuokkoja ja sinivuokkoja. Korpit raakkuvat oudoilla äänteillä latvuksissa ja seuraavat kulkua. Pikkulinnut hääräävät pöntöissä. Peuroja ja hirviä liikkuu taas lähistöllä. Yksi heistä ei selvinnyt talvesta. Perhosia liihottelee, hyttysiäkin inisee. Kissat raahaavat pulleita hiiriraasuja pellolta. Kurkipariskunta oleskelee kauimmaisella pellolla, joutsenpariskunta vierailee kylässä välillä. Sammakot kurnuttavat ojissa. Kihinää ja kuhinaa joka puolella...

Syystunnelmaa

 

 

Metsät ovat muka pullollaan kantarelleja tänä vuonna, mutta ei meidän lähimetsässä. Kantarelleista ei näy vilaustakaan. 

Kurjet tepastelevat pelloilla ryhmissä. Niiden huudot kaikuvat metsän yli.

Myös peurat näyttäytyvät viljapelloilla.

Viljatähkät tuoksuvat voimakkaalle. Puidulta pellolta on mukava katsella erilaisia maisemia.

 

 

Syyskiireet alkavat. Opetusta, näyttelyitä, yhdistystoimintaa, harrastuksiakin.

Mies lämmittää jo taloa ja on aika kaivaa villasukat jalkaan. Ystävä antoikin noin kauniit villasukat lämmittämään talveksi jalkoja ja mieltä!

 





Peurat juoksivat läpi maiseman

Keskiviikkona maisema piiloutui lumisateeseen. Sade oli niin sakeaa, että näki vain lähelleen. Olin Hessu-koiran kanssa kävelyllä ja otin ylimpänä olevan kuvan. Kameran heilahtaessa etsimessä vilahti jotain tummaa ja pellolla eteni viisi peuraa. Hetki oli kaunis ja unenomainen lumisateen ja usvan keskellä. Sain peurojen juoksusta kuvattua videokuvaa.



Alimmassa kuvassa oma koti näytti niin lämpimältä ja kotoisalta märän kävelyretken jälkeen.



Syysillat

Illat ovat pimeitä ja yksityiskohdat hukkuvat hämärään. On satanut niin kauan, että mutaa ja liejua on joka puolella ja sänkipellot uivat vedessä.

Peuralauma vasoineen laiduntaa lähipellolla ja väistää meitä metsässä. Pihatyöt seisovat kun ei tuonne märkään ja sateeseen huvita mennä ollenkaan.

PEURAVAARA

Viime perjantai-iltana ajelimme kotiin päin Vesilahden mutkaista tietä. Näimme tien varsilla ja lähipelloilla useita peuralaumoja, yhteensä ainakin kolmekymmentä peuraa.

Tässä ainoa kuva jonka sain tien vieressä olleista peuroista... Eihän siinä peuroja kunnolla näy, mutta ilta-auringon kimmellys on aika hieno mielestäni!

HELMIKUUN HANGET

Viime viikolla iski kauhea flunssa sekä nielutulehdus ja päivät menivät potiessa. Sisällä olo alkoi pian ahdistamaan, ja tuntui että minulla on raittiin ilman vajausta, niin tunkkaiselta sisäilma vaikutti.

Eilen kävin reilun viikon tauon jälkeen koiran kanssa kävelyllä ja haukoin henkeä ja happea. Oli leuto ja hyvä ilma kävellä. Hessu-koirakin oli innoissaan, kun oli jäänyt hiukan huonolle huomiolle monena päivänä. Tuntuu ihanalta olla terve. Pieni köhä jäi vielä vaivaamaan.

Lunta on paljon, ja lumen pinnalla on pieni hankikanto. Hiiret ja muut pikkuvipeltäjät pääsevät hangen pintaa pitkin nopeasti, koiran saatikka ihmisen painoa lumi ei vielä kestä. Tarvoimme pellolla traktorin uraa myöden eteenpäin. Lunta on noin polven korkeudelta.

Peuran jälkiä ei tällä kerralla näkynyt ollenkaan. Toivottavasti eivät ole nääntyneet nälkään. Kevättalvi on kovaa aikaa metsän eläimille, ruokavarastot alkavat huveta.

JOULUPÄIVÄNÄ

Tänään joulupäivänä Hessu-koira ja Hulda-kissa pääsivät pidemmälle kävelylle, koska pakkanen oli hellittänyt -14 asteeseen. Eilen oli illalla vielä -25 C, ja koiran sekä kissan tassut eivät sellaista pakkasta pitkään kestä. Itsellekin teki hyvää saada kahlata lumisella pellolla ja sulatella jouluruokia.

Hiiret tai mitkä lie ovat rapistelleet ja vikisseet monta päivää talomme ulkoseinän välissä pakkasta paossa. Ehkä niilläkin elämä hiukan helpottaa. Tintit ainakin ovat löytäneet talipallot, viime vuonna kauralyhde ei kelvannut kellekään. Keväällä heitin sen pellolle peuroille.

Oikein hyviä joulunpyhiä! Sekä rauhaa ja rakkautta Anna-mummuni sanoin.

MATKALLA


Ajamme kesämökille ja sukuani katsomaan aina Vesilahden kautta. Tie mutkittelee maalaismaisemassa ja välillä on asuttamattomia metsäpätkiä. Nyt olemme ajaneet reittiä edestakaisin melkein päivittäin, ja automatkoilla näkee ja huomaa kaikenlaista.

Nämä lentävät joutsenet kuvasin tänä iltana. Oikeasti linnut olivat paljon lähempänä, kameran objektiivi vääristää. Joka tapauksessa sykähdyttävän näköistä!

Joka kerta näemme peuroja, tai metsäkauriitahan ne kai nykyään virallisesti ovat. Vielä emme ole peurakolariin joutuneet, mutta lähellä törmäystä olemme olleet jokusen kerran. Tiedämme jo paikat, missä niitä varoa eniten. Eilen satuimme paikalle, kun peura oli törmäyksen voimasta sinkoutunut auton tuulilasiin ja mieskuski odotteli poliisien paikalle saapumista. Peura oli paennut loukkaantuneena metsän uumeniin. En tiedä, miten peuralle kävi, huonosti luulen.

Maalaiskissoja vilistää myös vaarallisesti tien yli usein. Kerran pysähdyimme, kun metsästyskoira oli saanut varmaankin vainun, ja jolkotteli määrätietoisesti tien oikeassa reunassa katse lasittuneena eteenpäin. Meidät nähdessään pakeni silmänräpäyksessä metsään.

Tien varrella on myös paljon lehmiä laitumella ja hevostalleja. Pidän varsinkin kahdesta tallista näin autosta nähtynä. Toisessa on yksistään laitumella appaloosa, sellainen laikullinen inkkarihevonen ja toisessa on pullea pieni poni kiinni lieassa.

Reilu viikko sitten samalla tiellä pelastimme varmalta autokolarilta kaksi labradorinnoutajamammaa, jotka karkureissullaan toikkaroivat pitkin poikin tietä. Monien vaiheiden, etsintöjen ja puhelinsoittojen jälkeen koirat löysivät seuraavana päivänä onnellisesti omistajansa ja kotinsa. Itselle tuli tosi hyvä mieli!