MATKALLA
Ajamme kesämökille ja sukuani katsomaan aina Vesilahden kautta. Tie mutkittelee maalaismaisemassa ja välillä on asuttamattomia metsäpätkiä. Nyt olemme ajaneet reittiä edestakaisin melkein päivittäin, ja automatkoilla näkee ja huomaa kaikenlaista.
Nämä lentävät joutsenet kuvasin tänä iltana. Oikeasti linnut olivat paljon lähempänä, kameran objektiivi vääristää. Joka tapauksessa sykähdyttävän näköistä!
Joka kerta näemme peuroja, tai metsäkauriitahan ne kai nykyään virallisesti ovat. Vielä emme ole peurakolariin joutuneet, mutta lähellä törmäystä olemme olleet jokusen kerran. Tiedämme jo paikat, missä niitä varoa eniten. Eilen satuimme paikalle, kun peura oli törmäyksen voimasta sinkoutunut auton tuulilasiin ja mieskuski odotteli poliisien paikalle saapumista. Peura oli paennut loukkaantuneena metsän uumeniin. En tiedä, miten peuralle kävi, huonosti luulen.
Maalaiskissoja vilistää myös vaarallisesti tien yli usein. Kerran pysähdyimme, kun metsästyskoira oli saanut varmaankin vainun, ja jolkotteli määrätietoisesti tien oikeassa reunassa katse lasittuneena eteenpäin. Meidät nähdessään pakeni silmänräpäyksessä metsään.
Tien varrella on myös paljon lehmiä laitumella ja hevostalleja. Pidän varsinkin kahdesta tallista näin autosta nähtynä. Toisessa on yksistään laitumella appaloosa, sellainen laikullinen inkkarihevonen ja toisessa on pullea pieni poni kiinni lieassa.
Reilu viikko sitten samalla tiellä pelastimme varmalta autokolarilta kaksi labradorinnoutajamammaa, jotka karkureissullaan toikkaroivat pitkin poikin tietä. Monien vaiheiden, etsintöjen ja puhelinsoittojen jälkeen koirat löysivät seuraavana päivänä onnellisesti omistajansa ja kotinsa. Itselle tuli tosi hyvä mieli!
Ajamme kesämökille ja sukuani katsomaan aina Vesilahden kautta. Tie mutkittelee maalaismaisemassa ja välillä on asuttamattomia metsäpätkiä. Nyt olemme ajaneet reittiä edestakaisin melkein päivittäin, ja automatkoilla näkee ja huomaa kaikenlaista.
Nämä lentävät joutsenet kuvasin tänä iltana. Oikeasti linnut olivat paljon lähempänä, kameran objektiivi vääristää. Joka tapauksessa sykähdyttävän näköistä!
Joka kerta näemme peuroja, tai metsäkauriitahan ne kai nykyään virallisesti ovat. Vielä emme ole peurakolariin joutuneet, mutta lähellä törmäystä olemme olleet jokusen kerran. Tiedämme jo paikat, missä niitä varoa eniten. Eilen satuimme paikalle, kun peura oli törmäyksen voimasta sinkoutunut auton tuulilasiin ja mieskuski odotteli poliisien paikalle saapumista. Peura oli paennut loukkaantuneena metsän uumeniin. En tiedä, miten peuralle kävi, huonosti luulen.
Maalaiskissoja vilistää myös vaarallisesti tien yli usein. Kerran pysähdyimme, kun metsästyskoira oli saanut varmaankin vainun, ja jolkotteli määrätietoisesti tien oikeassa reunassa katse lasittuneena eteenpäin. Meidät nähdessään pakeni silmänräpäyksessä metsään.
Tien varrella on myös paljon lehmiä laitumella ja hevostalleja. Pidän varsinkin kahdesta tallista näin autosta nähtynä. Toisessa on yksistään laitumella appaloosa, sellainen laikullinen inkkarihevonen ja toisessa on pullea pieni poni kiinni lieassa.
Reilu viikko sitten samalla tiellä pelastimme varmalta autokolarilta kaksi labradorinnoutajamammaa, jotka karkureissullaan toikkaroivat pitkin poikin tietä. Monien vaiheiden, etsintöjen ja puhelinsoittojen jälkeen koirat löysivät seuraavana päivänä onnellisesti omistajansa ja kotinsa. Itselle tuli tosi hyvä mieli!
Oli koirilla onni, kun otitte ne kiinni ja pois maantien liikenteestä ja vielä etsitte niiden omistajan.:) Autoileminen maanteillä on kyllä riskialtista puuhaa, koskaan ei tiedä mistä eteen hyppää jokin eläin. Paras varokeino on pitää sopivan pientä vauhtia. Täällä saa myös pelätä metsäkauriitten juoksevan tielle milloin tahansa, monta kertaa on ollut läheltä piti -tapauksia mutta onni on ollut myötä (eikä vauhtia liikaa). Joutsenten lentoaurojen näkeminen on todella vaikuttavaa. Ne ovat niin mahtavan isoja ja kauniita lintuja. Hyvää syksyn jatkoa!
VastaaPoista