MAKKARAA JA SILLIÄ

Keskiviikkona jatkoimme roomalais-saksalaisen museon jälkeen syömään perinteiseen panimoravintolaan. Avomies sai kaipaamaansa paikallista makkaraa hapankaalilla. En nyt muista makkaran nimeä, joku wursti kuitenkin. :) Ja oli mielestään matkan paras annos. Itse kokeilin matjes-silliä. Ihan hyvää oli, mutta kala-annokset alkoivat jo tympiä makunystyröitä. Ja palan painikkeeksi tietysti kölchiä!

Ruoan jälkeen lähdin yksin tutustumaan Ludwig museoon, jossa on isot kokoelmat Picassoa ja saksalaista ekspressionismia sekä pop-taidetta. Minua kiinnosti eniten saksalainen synkkä ja rujo ekspressionismi. Varsinkin taidekouluaikoina olin hyvin vaikuttunut maalauksien voimasta ja ilmaisusta, nyt ehkä olen kasvanut ulos jo suurimmasta ihailusta.

Museon kattoterassilla katselin kaupungin kattomaisemaa. Näköalat eivät olleet järin kuvaukselliset. Kauempana häämötti romaaninen basilika Groß St. Martin, jossa en ehtinyt käydä ollenkaan. Kävellessäni takaisin hosteliin ihailin vielä katedraalin alla sijaitsevan suihkulähteen pohjakuvioita.

KÄVELYLLÄ

Ensimmäisenä varsinaisena kokonaisena lomapäivänä lähdimme reippaana aamupäivästä kävelemään kaupungille ja ihmettelemään maisemia. Koukkasimme puiston kautta Reinin varrelle. Aurinko paistoi ja oli ihanan lämmin, suomalaiselle jo melkein helle.

Koska avomiehelläni oli nimipäivä, istuimme alas hienoon kahvilaan katedraaliin viereen ja joimme nimipäiväkahvit ja söimme aivan uskomattoman herkulliset nimipäiväleivokset. Tuntui oikealta lomalta!

Myöhemmin kävimme syömässä perinteisessä olutpaikassa. Miehet saivat valtavat annokset sianlihaa, perunamuusia ja hapankaalia, minä tyydyin hiukan kevyempään parsaan hollandaise-kastikkeella. Oli hyvää! Ja täyttävää! Paikallinen olut on nimeltään kölch, ja sitä juodaan pienistä laseista, ja tarjoilija laittaa viivoilla lasinalustaan merkinnät, kuinka paljon on juonut.