Keväisiä muistiinpanoja

Kauniit krookukset tulivat lumen keskeltä ja hiipuivat jo. Narsissit, tulppaanit, hyasintit ja perennat kasvavat huimaa vauhtia joka päivä. Metsät ovat täynnä valkovuokkoja ja sinivuokkoja. Korpit raakkuvat oudoilla äänteillä latvuksissa ja seuraavat kulkua. Pikkulinnut hääräävät pöntöissä. Peuroja ja hirviä liikkuu taas lähistöllä. Yksi heistä ei selvinnyt talvesta. Perhosia liihottelee, hyttysiäkin inisee. Kissat raahaavat pulleita hiiriraasuja pellolta. Kurkipariskunta oleskelee kauimmaisella pellolla, joutsenpariskunta vierailee kylässä välillä. Sammakot kurnuttavat ojissa. Kihinää ja kuhinaa joka puolella...

Vihdoin!

 

Vihdoin kevät on täällä! 

Joka vuosi iloitsee samoista asioista: 

lähipuro aukeaa ja täyttyy hetkeksi ääriään myöten, joutsenet ja kurjet saapuvat, krookukset ja narsissit pilkistävät lumen ja jäisen maan seasta,  polkupyörällä on kevyt ajaa sulaneella tiellä, kissat heräävät talviunestaan, metsä täyttyy linnunlaulusta, syksyn polttopuut on tehtävä ja ikkunan pesu alkaa askarruttamaan...

Ja eilen laitoin siman käymään ja keittiön sivupöydällä ovat melkein kaikki yrtit ja vihannekset itäneet. Hetki vielä pitää odottaa että pääsee kuopsuttamaan puutarhaa.

Vakaskarin maisemia

Kävimme kylässä tämän blogin maisemissa. Sisämaan tytölle ja perushämäläiselle meri ja saaristo ovat eksoottisia nähtävyyksiä. Hieno paikka! Kiitos kun pääsimme.

Vaakalinjoja

Tänään.

Kuralätäkössäkin voi olla kauneutta.

Vastapilkottu puu tuoksuu hyvälle.

Joutsenpari lensi töräytellen pääni yli.

Kaipaan värejä.



Hyvää pääsiäistä!

Nyt on vuorossa jokunen päivä sukulaisia ja ratsastusta ja herkuttelua ja automatkailua ja lepoakin.

Hyvää pääsiäistä kaikille!





Syysilta

Vettä on tullut niin paljon, että maa ei ehdi sitä imemään. Hiukan kun aurinko pilkistää harmaan sadepilvimassan keskeltä niin hymy nouse kasvoille.

Linnut parveilevat ja osa tekee lähtöä kauas lämpimään ja jättää meidät tänne palelemaan ja odottamaan jälleennäkemistä vasta monen kuukauden päästä. Kurkia ei enää ole näkynyt, ne ovat tainneet sanoa so long. Joutsenia muutama vielä lenteli töräytysten saattelemana. Katsoin kun yksi joutsen lähti lentämään parvesta kovaa vauhtia aivan vastakkaiseen suuntaan, mikähän sille tuli? Sadat lokit tonkivat sänki- ja kyntöpeltoja ruoan toivossa.

MATKALLA


Ajamme kesämökille ja sukuani katsomaan aina Vesilahden kautta. Tie mutkittelee maalaismaisemassa ja välillä on asuttamattomia metsäpätkiä. Nyt olemme ajaneet reittiä edestakaisin melkein päivittäin, ja automatkoilla näkee ja huomaa kaikenlaista.

Nämä lentävät joutsenet kuvasin tänä iltana. Oikeasti linnut olivat paljon lähempänä, kameran objektiivi vääristää. Joka tapauksessa sykähdyttävän näköistä!

Joka kerta näemme peuroja, tai metsäkauriitahan ne kai nykyään virallisesti ovat. Vielä emme ole peurakolariin joutuneet, mutta lähellä törmäystä olemme olleet jokusen kerran. Tiedämme jo paikat, missä niitä varoa eniten. Eilen satuimme paikalle, kun peura oli törmäyksen voimasta sinkoutunut auton tuulilasiin ja mieskuski odotteli poliisien paikalle saapumista. Peura oli paennut loukkaantuneena metsän uumeniin. En tiedä, miten peuralle kävi, huonosti luulen.

Maalaiskissoja vilistää myös vaarallisesti tien yli usein. Kerran pysähdyimme, kun metsästyskoira oli saanut varmaankin vainun, ja jolkotteli määrätietoisesti tien oikeassa reunassa katse lasittuneena eteenpäin. Meidät nähdessään pakeni silmänräpäyksessä metsään.

Tien varrella on myös paljon lehmiä laitumella ja hevostalleja. Pidän varsinkin kahdesta tallista näin autosta nähtynä. Toisessa on yksistään laitumella appaloosa, sellainen laikullinen inkkarihevonen ja toisessa on pullea pieni poni kiinni lieassa.

Reilu viikko sitten samalla tiellä pelastimme varmalta autokolarilta kaksi labradorinnoutajamammaa, jotka karkureissullaan toikkaroivat pitkin poikin tietä. Monien vaiheiden, etsintöjen ja puhelinsoittojen jälkeen koirat löysivät seuraavana päivänä onnellisesti omistajansa ja kotinsa. Itselle tuli tosi hyvä mieli!