LEIJONA KITA AMMOLLAAN

Viimeisten joukossa kukkivat leijonankidat. Niiden värisävyt ovat makeita ja epätodellisia. Tämä on vanha puutarhakasvi. Äitini kertoi oman äitinsä eli isoäitini kasvattaneen näitä kotipihassaan. Eli traditio jatkuu... Luulin niiden kasvavan korkeammiksi, olen nyt viisaampi ensi kesää varten.

Leijonankita -nimi on mielestäni hieno ja vanhahtava, mutta selkeää linkkiä kukan muodon sekä värin ja leijonan voiman sekä majesteettisuuden välillä en oikein löydä.

Minua huvittaa, kun kimalaiset pörräävät kukkien ympärillä ja ahtautuvat kukan sisälle meden perässä. Takajalat sätkivät, kun pörröiset kimalaiset kiskovat itsensä irti kukan sisuksista.

PÄIVÄNKAKKAROITA

Söpöt päivänkakkarat aloittivat kukintansa. Vieressä leijonankitaa, jotka ovat hitaasti myös auenneet. Siemenpussissa luki kummankin kasvavan paljon korkeammiksi, mutta kyllä ne tuollaisenakin kelpaavat. Olen oppinut paljon tänä kesänä, ja suunnittelen jo kiivaasti ensi kesän kukkia ja kevätkukkia. Kokoeroihin ja kukkien sommitteluun pitää kiinnittää enemmän huomiota. Mutta olen tyytyväinen, kukkaloisto on ollut paljon upeampaa kuin ikinä olisin uskonut.