BLOGITUNNUSTUS

Anja antoi minulle tunnustuksen omassa blogissaan Säteitä & Häivähdyksiä. Vastailen tunnustukseen liittyviin kysymyksiin:

1. Milloin aloitit blogisi?
Sain ajatuksen kirjoittaa blogia parisen vuotta sitten.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Blogini perustuu enemmän valokuvilleni kuin kirjoitetulle sanalle. Valokuvaan tai ennemminkin räpsin otoksia kissastani ja koirastani, puutarhani kukista, talostamme, lähiluonnosta kävelyretkillä, matkoistani. Laitan esille myös aina välillä kuvia maalauksistani ja näyttelyistäni. Ajattelin tämän olevan hyvä kanava valokuvilleni näin taidemaalarin silmin, ammattivalokuvataiteilija en missään nimessä ole. Vaikka esiinnyn blogissani omalla nimelläni, en halua julkiseksi kuvia läheisistäni tai itsestänikään.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Varmasti samalla ajatuspohjalla toimivia blogeja on netti pullollaan, mutta jos jollain erotun, niin omalla tavallani katsoa maailmaa kameran läpi ja omilla uniikeilla maalauksillani.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Lapsena ja nuorena kirjoitin ahkerasti päiväkirjaani, myöhemmin se hiipui kokonaan. Ajattelin kirjoittaa aikuisiällä julkista päiväkirjaa netissä, ja laittaa esille ottamiani valokuvia omasta elämästäni ja teoksistani. Pian kuitenkin blogini muuttui etupäässä kuvapäiväkirjaksi, missä teksti on ennemminkin kertovaa kuvatekstiä.

5. Mitä haluaisit kirjoittaa blogissasi?
Haluaisin enemmän kirjoittaa maalausteni taustalla olevista ajatuksista ja taiteen teosta yleensä, mutta ajanpuutteen vuoksi koen sen liian vaativaksi. Saman syyn takia en ehdi seurata ja kommentoida toisten blogeja niin ahkerasti kuin haluaisin. Mutta minusta on todella hienoa, että saan kommentteja säännöllisesti muutamilta vakioblogikavereilta. Yritän päivittää blogiani uusilla kuvilla aina kun ehdin. Omat nettisivuni maalauksistani ovat aivan retuperällä, niihin ei ole aika riittänyt millään. Ja huono omatunto soimaa niistä koko ajan...

Lähetän tämän tunnustuksen edelleen hengenheimolaiselleni Leenalle ja hänen Vivere est... -blogilleen.

BLOGIHISTORIAA


Anna haastoi minut tutkimaan blogini historiaa etsimällä blogini kuudennen kuvan ja kertomaan miksi aloin kirjoittaa täällä.

Kuvaksi osui pitsiverhon varjo tammikuulta 2009. Blogini historiaa ei ole vielä siis kestänyt kuin reilun vuoden.

Lapsena pidin innokkaasti päiväkirjaa, ja muistan edelleen ensimmäisen paperikaupasta ostetun pehmeäkantisen, sinisen, lukollisen päiväkirjan. Hienommat kirjat vaihtuivat tavallisiin ruutuvihkoihin, ja päivärutiinien kuvaukset murrosikäisen tilityksiksi ja runojen riimittelyksi. Opiskeluaikana kirjoittelin silloin tällöin, varsinkin uniani ylös, mutta vuosien varrella kirjoittelu hiipui. Kaikki päiväkirjat ensimmäisestä lähtien ovat kyllä tallessa, mutta en ole lukenut niitä aikoihin.

Pidän valokuvien räpsimisestä, ja vaikka toimin kuvataiteen parissa, en yritäkään olla valokuvauksen ammattilainen. Haluan vain saada talteen elämäni kulkua ja tunnelmia. Kuvataiteilijan ominaisuudessa pidän yllä omia nettisivuja, joissa esittelen taidettani kuvin ja sanoin, kuitenkin tietyn peruskaavan mukaan. Joten kaipasin jotain vapaampaa ja laajempaa foorumia, ja blogi tuntui sopivalta muodolta räpsykuvilleni. Blogeja ylipäätään en ole kauhean aktiivisesti seurannut ennen omani aloittamista, mutta nyt olen hiukan päässyt sisälle tähän maailmaan.

Blogissani voin sulassa sovussa kertoa ja kuvata yleisesti elämästäni, lemmikeistäni, ympäristöstä, luonnosta, taiteestani, kaikesta yhtä aikaa limittäin ja lomittain. Tein tietoisen päätöksen ja kirjoitan omalla nimelläni. Se rajaa aihepiirejä tietenkin jonkin verran. En halua kertoa tai kuvata intiimejä yksityiskohtia itsestäni tai läheisistäni, enkä kirjoita kiihkeän (taide)poliittisesti tai uskonnollisesti. Ongelmana koen ajanpuutteen, en ehdi kirjoittaa niin paljon tai niin pohtivasti kuin haluaisin, mutta ehkä sillekin koittaa vielä aika.