Joulumieli

 

pakkanen, aurinko, talitintit, peuran jäljet hangessa, Hessu-koira nostelemassa tassujaan

 

rosollia, joulutorttuja, suklaakonvehteja, punaviiniä, parhaiten ikinä onnistunutta imellettyä perunalaatikkoa, yltäkylläisyyttä, juustoja, joulun hitti oli kissoille ja koiralle keitettyä seitiä

 

jäälyhdyissä pari päivää loistanut valo, joulusauna, perhe yhdessä, kynttilänvaloa, tuli takassa, iltakävely hautausmaalla

 

korissa naapureiden kasvattamia erilaisia sipuleita, makro-objektiivi, peräkärryllinen klapeja, hevoskirja, jättiulkolyhty, teetä, neuletakki, kalenteri, shaali ja vaikka mitä!

 



148 tuntia

Niinhän siinä kävi, että tapaninpäivänä kotiin päästyämme meitä odotti pimeänä oleva talo. Meillä on kyllä takka, pari porimattia, puuhella ja puukiuas, mutta vesipumppu toimii sähköllä, joten juoksevaa vettä ei tule sähkökatkoksen aikaan sisälle. Pihakaivossamme ei ole käsipumppua.


Tiistaina koko muu lähikylä sai sähköt, mutta emme me eikä viereiset kaksi taloa. Silloin alkoi hermostuttamaan ja kiukuttamaan. Olimme eri sähkölinjassa kuin kaikki muut, ja meille tuleva nollalinja oli poikki ja muuntaja rikki. Fortum ei tiedottanut mitään, ja korjaajilla oli kädet täynnä töitä muualla. meidän kolme taloa ei kauheasti painanut tärkeysjärjestyksessä. Akulla toimivalla kannettavalla pääsimme nettiin lukemaan Fortumin tiedotteita, ja huonolta näytti.


Päivät kuluivat, ja mitään ei tapahtunut, mitään ei kuulunut, ja välillä oli jo todella epätodellinen ja epätoivoinen olo. Nykyihmisen elämä kun rakentuu kokonaan sähköllä toimivien laitteiden varaan. Saimme käyttöön aggregaatin, ja sillä juhlistimme uutta vuotta saamalla telkkarin ja kirkasvalolampun toimimaan!

Mieheni äiti auttoi meitä paljon ja toi meille termospullossa kuumaa juotavaa ja syötävää ja kävimme hänellä saunassa ja suihkussa. Meillä ei ollut mitään hätää, arkirutiinit vain hankaloituivat.

Vihdoin eilen sunnuntaina puolelta päivin korjaaja saapui ja me kolme taloa saimme sähköt! Voi sitä iloa ja riemua! Ja ihanaa tunnetta kun taloon alkaa tulvia lämpöä! Olimme sähköttä siis yhtäjaksoisesti 148 tuntia eli kuusi päivää ja neljä tuntia. Kyllä siinä ajassa jo hymy hyytyy...

Osalla ihmisistä ei ole vieläkään sähköjä, ja myötätuntoni on todellakin heidän puolellaan. Toivottavasti jaksavat vielä odottaa. Evakkoonkin on hankala lähteä, kun talon peruslämpöä pitäisi ylläpitää edes jollain tavalla lämmittämällä.

Mutta nyt meillä kaikki hyvin ja toivotan kaikille oikein valoisaa ja lämmintä uutta vuotta!



PYHÄ URSULA

Kävimme katedraalin jälkeen rauhoittumassa hostelimme lähellä olevassa Pyhän Ursulan kirkossa, St. Ursulassa, mitä Kölnissä vieraillut ystäväni suositteli. Kirkko tuntui lempeämmältä, valoisammalta ja ihmistä läheisemmältä kuin korkeuksiin kohoava katedraali.

Sytytin kirkossa kynttilän.

VALOA PIMEYDESSÄ

Itsenäisyyspäivän 80-luvun juhliin teimme 14 jäälyhtyä. Kokeilimme sekoittaa veteen etikkapunajuurien lientä, mutta etikka ei oikein jäädy kunnolla ja väri jäi epätasaisiksi klönteiksi, ja nyt ajan myötä pinkki sävy on hävinnyt melkein kokonaan.

Valaisevat lyhdyt tuovat pimeään pakkasmaisemaan lohtua ja lämpöä. Eilen käydessämme hautausmaalla kynttilämeri haudoilla oli niin surullisen kaunista. Todellakin tuntui kuin kuolleiden sielut lepattaisivat kynttilän liekeissä.

PEHMEÄ VALO

Pimeyden hieno puoli on se, että voi polttaa kynttilöitä!