PYHÄ URSULA

Kävimme katedraalin jälkeen rauhoittumassa hostelimme lähellä olevassa Pyhän Ursulan kirkossa, St. Ursulassa, mitä Kölnissä vieraillut ystäväni suositteli. Kirkko tuntui lempeämmältä, valoisammalta ja ihmistä läheisemmältä kuin korkeuksiin kohoava katedraali.

Sytytin kirkossa kynttilän.

HUIMAA!!!

Lauantaina ennen jännittävää finaalia lähdin avomieheni kanssa kipuamaan jalkaisin Kölnin katedraalin yhteen torniin. Ihmisiä oli jonoksi asti, ja kivisiä kapeita kierreportaita oli hankala kivuta. Onneksi ikkunoita oli kipuamisen aikana harvassa ja ne olivat hyvin pieniä, koska polviani alkoi heikottaa ja pulssi nousta.

Kun kiviportaat loppuivat, torniin oli rakennettu sisälle metallipalkeista portaat ylös näköalatasanteelle. Mieheni lähti kipuamaan ylös, minä jäin empimään vielä alas, koska portaat olivat avoimet ja niistä näki alaspäin, ja tiesin, että minulle voi käydä huonosti jossain vaiheessa ylhäällä. Parisen minuuttia ihmettelin, ja sitten sisuunnuin sen verran, että lähdin joukon perässä ylöspäin. Tuijotin edelläkulkevan selkään ja hyräilin hiljaa keskittyäkseni vain nousuun, en siihen mitä alhaalla on tai miten korkealla olemme.

Huh! Tiukkaa teki, mutta pääsin ylös ja näköalat olivat huimaavat, kummassakin sanan merkityksessä. Tasanteella ei tuntunut enää niin pahalta, ja pystyin ottamaan jopa valokuvia. Ja olin ylpeä itsestäni että voitin pienen pelkoni.

Katedraalin eteläiseen tornin näköalatasanteelle on kivuttava 533 porrasta ja se on 97,5 metrin korkeudessa! Kipuamiseen meni noin parikymmnetä minuuttia.

KÖLNIN KATEDRAALI

Maanantaina myöhemmin iltapäivällä tutustuimme huikeaan Kölnin katedraaliin sisältä. Tällaiselle luterilaiselle kirkko oli erittäin koristeellinen, täynnä pieniä yksityiskohtia, ja mahtavuudessaan hiukan pelottava, kolkkokin. Mutta suuri saavutus; mietimme monesti miten ihmeessä kirkko on rakennettu ja kuinka monta ihmishenkeä se onkaan vaatinut. Lattiamosaiikit olivat upeita, niihin kiinnitin huomiota. Vanha halu kokeilla joskus mosaiikin tekoa heräili jälleen. Missähän Suomessa sitä voisi opiskella?

PERILLÄ!





Sunnuntaina 8.5., äitienpäivänä, myöhään iltapäivällä olimme vihdoin perillä Kölnissä. Lensimme Air Balticilla Riian kautta Düsseldorfiin, josta taasen otimme junan Kölniin. Juna joutui seisomaan sivuraiteella melkein tunnin ja odottamaan edessä rikkoutunutta junaa. Lämpötila oli melkoinen junassa sisällä ja matkaväsymys aiheutti hiukan kärsimättömyyttä siinä vaiheessa. :)

Hostel, Pathpoint Cologne, oli hyvä, uusi ja siisti ja ihan rautatieaseman vieressä. Huoneet saatuamme lähdimme heti kävelemään keskustaan ja etsimään ruokapaikkaa. Kölnin katedraali hallitsi koko keskustaa, ja oli todella mahtava. Se tuntui nousevan korkeuksiin... Katedraalin juurella aukioilla ihmiset viettivät aikaansa, katutaiteilijat esiintyivät, ja tuona ensimmäisenä iltana nuorten tanssikerhot esittäytyivät. Emme ehtineet jäädä katselemaan, mutta asut herättivät meissä hiukan hilpeyttä...