Ihanat pionit ja puutarhamietteitä

Pionit kukkivat!

Jokunen päivä sitten tuli tv:stä puutarhaohjelma, jossa esiteltiin suomalaisen taidehistorioitsijan puutarhaa. Hän kertoi, ettei monella ole samanlaista siisteyskäsitystä puutarhassaan kuin hänellä. Puutarhaa koristi esimerkiksi keltaisenaan kukkiva voikukkapelto ja luonnonkukat olivat sulassa sovussa perennojen kanssa. Tunnistin itseni tuosta.

Haluaisin puolivillin puutarhan, missä ei tarvitsisi nyppiä rikkaruohoja ja tasoittaa reunoja. Vain pari pientä yksityiskohtaa pihassamme on päässyt tuohon haluamaani tilaan. Olen aika laiska puutarhuri, pari päivää rehkin tuntikausia, ja sitten taas jätän kaikki oman onnensa nojaan päiväkausiksi. Olenkin yrittänyt nyt istuttaa perennoja, jotka leviävät ja täyttävät tyhjät kolot. Olen innostunut käyttämään kierrätysmateriaaleja ruukkuina, kukkatukina ja koristeina ja yritän löytää koko ajan uusia ideoita miten käyttää hyödyksi varastosta löytyviä vanhoja romuja.

Pihan lempipaikassani hopeapajujen alla valo siivilöityy hienosti lehvästön läpi ja oksasto muodostaa katon pääni päälle. Lehtien liikkuessa tuulessa vihreän eri sävyt lepattavat ja välkkyvät.

Kesäpäivä metsätiellä

Tänään oli kesäpäivä.

Hessu - koiran kanssa nautimme lämmöstä, vihreydestä, kukista, valosta, kesän tuoksuista ja kiireettömyydestä.  

Kesäkuvia

 

 

Kesä kiitää liian nopeasti. Nyt on jo hiukan haikea olo ja mieli alkaa kääntyä syksyyn ja toisiin rutiineihin.

 

Lähipeltojen vilja kypsyy ja tuoksuu. Maan tuoksu on väkevää, ja kuuma auringonpaiste sokaisee. Kissat ja koira lepäävät varjossa ja odottavat illan viileyttä.

Alkukesän kaatosateiden jälkeen olen jopa saanut kesäkurpitsaa, avomaankurkkua ja herneitä syötäväksi, mutta kesäkukat jäivät tulematta. Kaikki hienot unikkoni jäivät maan uumeniin. Perennat ovat sentään kukkineet normaalisti. Ensi vuonna on taas uusi yritys!

 



Viimeiset tuoksuherneet

Syksyn viimeiset tuoksuherneet ovat maljakossa olohuoneessa. 

Höytyviä

Voikukan höytyvissä on pehmeää kauneutta.

Kissoja kävelyttämässä

Kaksi kissaani, Hulda ja Hilma, seuraavat usein minua ja Hessu-koiraani kävelylle lähimetsätielle. Vanhempi Hulda jolkottaa tasaista vauhtia jälkimmäisenä, kun taas vielä nuori Hilma ottaa hurjia juoksuspurtteja ohitsemme vähän väliä ja spurttien välillä rötköttää maassa kieli pitkällä. Välillä kissat poikkeavat reitiltä hypähtäen ruohikkoon rapinan perässä.



Pihamaalla

Hienoa kun voi viettää aikaa myös pihalla. Seurata kukkien ja kasvien kasvua, kuunnella lintujen viserrystä, seurata pihaharakan tekemisiä, katsella kissojen taiteilua aidan reunalla tai pilvimassojen vyöryä, viljan huojuntaa tuulessa aidan takana tai hopeapajun lehtien välkehdintää...



Kasvun ihme

Ihanaa, kesäkukat alkavat avautua. Ukkolaukka pitkine varsineen komistuttaa rinnettä ja idänunikon upeaa väriloistoa en kyllästy ihailemaan.

Suurin osa siemenistä on nyt itänyt ja kasvu tapahtuu kohisten. Tänä kesänä kokeilen ensimmäistä kertaa rukolaa ja avomaankurkkua. Ruusukaaliakin laitoin, mutta ötökät kävivät heti taimien kimppuun, joten niistä ei taida tulla mitään. Kirveliä sain ystävältäni ja omasta maasta on lisäksi tulossa pilli- ja ilmasipulia, salaatteja, kruunutilliä, kahta persiljaa, hernettä, vahapapua, ruusupapua, kirsikkatomaatteja, kesäkurpitsaa, kahta basilikaa, meiramia, timjamia, rosmariinia, minttua ja munakoisoa. 

IHANAT TUOKSUHERNEET

Tänä kesänä tuoksuherneeni ovat kasvaneet paremmin kuin viime vuonna. Juuri nyt ne availevat kauniita tuoksuvia nuppujaan.

KESÄN HEHKU

Parisen viikkoa sitten kukkamaani olivat täydessä kukassa ja parhaimmillaan. Eri sävyt ja värit hehkuivat kilpaa. Unikoista en saa tarpeekseni millään, haluaisin niitä pihalleni suuren niityn!

OMITUISTEN OTUSTEN KERHO

Unikkojen sisuskalut näyttävät ihan joltain mönkijäisiltä.