Valoa pimeydessä

 

 

Iltakävelyt koiran kanssa ovat muuttuneet taas haasteelliseksi, kun on niin pimeää, ettei kunnolla näe missä tie kulkee. Toisaalta hämärässä tuttu maisema saa uusia erikoisia muotoja. Oman kodin valo ja lämpö hehkuu kauas.

 

Pikkupakkanen

Pari päivää sitten oli vielä mukavasti pari astetta pakkasta ja auringonpaistetta. Maa oli kovaa ja metsässä oli hyvä kävellä, kun kura ja muta ja lätäköt olivat jäätyneet. Auringon valo sai kaikki näyttämään kauniilta ja innostavalta.

No, tänään sitten onkin taas pimeää ja märkää. Vettä sataa vaakatasossa ja tuuli ulvoo ikkunanpielissä ja antennissa. Kuinka sitä taas on unohtanut nämä mustat joulut, vaikka niitä on hyvin usein. Nyt tarvitaan sisäistä loistetta!



Valoa pimeyden keskellä

Voi kuinka tämä marraskuu ja joulukuun alku on tuntunut pimeältä, märältä ja raskaalta. Matalapaine on takertunut oikein kunnolla kiinni eikä päästä sitten millään irti. Valkoinen lumi hiukan antoi energiaa, mutta muuten haluaisi vain valoa ja lämpöä ja käpertyä kissojen viereen nukkumaan!

Minulla on ollut superkiireinen syksy, ja kiireet jatkuvat edelleen, toisessa muodossa kylläkin. Opettajaopinnot ovat takanapäin, saan ensi perjantaina todistuksen ammatillisen opettajan pedagogisesta pätevyydestäni. Opetuksetkin ovat tauonneet nyt hetkeksi, mutta näyttelykiireitä on vielä edessä päin. Niistä sitten enemmän myöhemmin.

Pimeässä kun kävelee koiran kanssa kotiin, näyttää kodin valo niin lämpöiseltä. Siitä pitää olla onnellinen.

PIMEYSKÄVELY




Täällä maalla on koiran kanssa käytävä päivisin kävelyllä, jos haluaa nähdäkin jotain. Ihan vieressä ei ole valaistuja teitä. Harvemmin illemmalla lähdenkään kävelylle, se kun voi olla hiukan vaarallistakin pimeillä autoteillä, vaikka kuinka olisi heijastimia tai lamppuja.

Ja tunnustan, että aukeilla helposti kävelen yksinäni pimeällä, mutta metsään en oikein uskalla ilman ihmisseuraa mennä. Tiedän, se on hölmöä ja naurettavaa, mutta niin se vain on.

Pimeys ja hämärä on jollain tavalla kiehtovaakin, se pehmentää muodot, sulattaa ääriviivat, saa kaiken näyttämään joltain muulta, uudelta ja salaperäiseltä.

Ja miten oman kodin valo näyttääkin kaukaa niin kutsuvalta ja ystävälliseltä!