ILOA JA PETTYMYSTÄ!

Huipentuma ja finaali koitti, ja olimme jännittyneen toivekkaita. Paikkamme olivat tällä kertaa aika huonot, olimme takaviistossa lavasta, joten itse esityksiä emme juurikaan nähneet kunnolla. Sivuscreenitkään eivät edelleenkään toimineet esitysten aikana. Ainoa hauskuus oli, että olimme kohdassa, josta esiintyjät poistuivat lavalta, joten näimme läheltä kaikki esiintyjät jälkitunnelmissa tuulettelemassa.

Suomen sijoitus oli pettymys ja yllätys, varsinkin kun jälkeenpäin selvisi Suomen olleen oman semifinaalinsa kolmas. Voittaja oli yllätys, ja olimme hiukan hölmistyneitä tuloksesta. Mutta näin tänä vuonna, ja erilailla sitten ensi vuonna. Bakuun lähtöä täytyy hiukan miettiä, mutta mikä ettei.

Seuraavana päivänä lähdimme aamupäivästä kohti lentokenttää ja niin viisumatkamme oli tältä vuodelta ohi. Hyvä maku reissusta jäi, ja Saksaan voisi kyllä matkustaa uudemmankin kerran. Düsseldorfin taideanti jäi oikeastaan kokonaan katsomatta, mikä minua harmittaa, mutta viikkoon on aika mahdoton mahduttaa Euroviisut ja kahden ison kaupungin lukuisia taidemuseoita.

Nyt olen keskittynyt tulevaan näyttelyyni viikon päästä täällä Vammalassa ja puutarhanhoitoonkin aina jossain välissä. Palailen tänne blogiin kun tilanne tästä rauhoittuu...

EUROBOAT

Perjantai-iltana 13.5. lähdimme Düsseldorfiin viisuristeilylle. Olimme ostaneet jo Suomessa liput etukäteen. Laiva risteili parisen tuntia Reiniä pitkin ja loppuillan laivalla esiintyi jokusen vuoden takaisia viisuartisteja. Paikka oli pullollaan iloisia ja juhlivia viisufaneja.

Illaksi osui vielä hieno kuutamo, joten maisemat olivat hyvinkin kuvauksellisia.

Junilla pääsi kätevästi Kölnin ja Düsseldorfin väliä. Ostimme viikon voimassa olevan matkakortin, joka kävi hitaampiin paikallisjuniin. Läpi yön meni junia, mutta ne olivat aina aivan täynnä, ja väsyneenä sai nuokkua kaiteeseen nojaten vajaan tunnin. Mutta pääasia että perille pääsi!

KAKKOSSEMI

Torstaina oli vuorossa 2. semifinaali, joten matkasimme jo iltapäivällä Düsseldorfiin. Halusin käydä kuvataiteesta tunnetun kaupungin jossain museossa. Reitillemme sopi hyvin Kunstsammlung Nordhein Westfalen, K20 Grabbeplatz-rakennuksessa. Museossa on iso kokoelma Paul Kleen ja Joseph Beuysin teoksia, ja Länsi-Euroopan ja Amerikan modernia taidetta. Vaihtuvana näyttelynä oli Thomas Struthin mielenkiintoisia valokuvia hyvinkin eri aihemaailmoista, mm. kuuluisien taidemuseoiden yleisöistä.

Kävimme taas rantakadulla syömässä, ja Suomen lippu heilui pöydässä merkkinä muiden maiden edustajille. Näin on tapana viisuympyröissä. Ainakin on helppoa tietää mistä maasta kukin on kotoisin...

Semifinaalissa ei nyt tarvinnut niin paljon jännittää, koska Suomi oli jo selvittänyt tiensä finaaliin. Paikkamme olivat nyt hiukan kauempana, joten ihan niin hyvin emme nähneet lavalle. Tunnelma oli kyllä sitäkin hurjempi. Harmitti, kun sivuscreeneistä ei tullut lähetyskuvaa, joten tarkkoja yksityiskohtia esityksistä ei voinut millään nähdä.

ILON ILTA





Meillä oli 1. semifinaalissa todella hyvät paikat suoraan lavan edestä. Norjalaiset istuivat suomalaisten vieressä ja kannustivat suuresti myös Suomea! Jännitys tiivistyi lopussa, kun jouduimme odottamaan monta maata ennen kuin Suomi julistetiin finaaliin. Silloin riemu repesi meidän katsomossa. Eli oli ilon ilta!

Tämän vuoden teemana Euroviisuissa oli Feel your heart beat eli suomeksi Anna sydämesi sykkiä! Väliajan rumpuryhmän esitys oli meidän mielestä mielettömän hieno ja uskomattoman taitava.

Ilta oli mennyt täydellisesti ja nyt meillä oli tiedossa jännittävä finaalilauantai.

DÜSSELDORFISSA

Tiistaina koitti 1. semifinaalipäivä ja lähdimme Düsseldorfiin jo ajoissa iltapäivällä hakemaan lippujamme Eurocafesta eli viisufanien kohtaamispaikasta. Kölnissä viisut eivät pahemmin näkyneet, mutta Düsseldorfissa oli jo tunnelmaa ja viisuturisteja kulki kaupungilla oman ja suosikkimaiden lippujen kanssa.

Kävelimme sinne sun tänne vanhassa kaupungissa ja rantakadulla Reinin varrella eli missä kaikki muutkin turistit. Aurinko paistoi ja jännitystä oli mahan pohjassa, miten illalla käy? Hollannin euroviisudelegaatio oli saapunut muuten omalla laivalla paikalle ihan rantakadun eteen. Syömässä kävimme juuri rantakadulla, ja söin fish and chipsit. Ravintoloiden listoilla ei Saksassa suurempia kasvisruokavaihtoehtoja ollut, joten monesti päädyin kalaan. Majoneesia oli muuten monessa annoksessa paksuja kerroksia ja majoneesia tuli annoksen mukana lisää kuten sinappia ja ketsuppia. Ja kuten kuvasta näkyy, lasinaluset olivat monesti tarjoilijoiden laskukoneita.

(Outona huomiona mainitsen piikkilangasta, jota oli usein kiellettyissä paikoissa ja kulkusuunnissa. Ei Suomessa enää kai käytetä piikkilankaa, ja meille tuli siitä ikäviä ja negatiivisia mielleyhtymiä mieleen.)

PERILLÄ!





Sunnuntaina 8.5., äitienpäivänä, myöhään iltapäivällä olimme vihdoin perillä Kölnissä. Lensimme Air Balticilla Riian kautta Düsseldorfiin, josta taasen otimme junan Kölniin. Juna joutui seisomaan sivuraiteella melkein tunnin ja odottamaan edessä rikkoutunutta junaa. Lämpötila oli melkoinen junassa sisällä ja matkaväsymys aiheutti hiukan kärsimättömyyttä siinä vaiheessa. :)

Hostel, Pathpoint Cologne, oli hyvä, uusi ja siisti ja ihan rautatieaseman vieressä. Huoneet saatuamme lähdimme heti kävelemään keskustaan ja etsimään ruokapaikkaa. Kölnin katedraali hallitsi koko keskustaa, ja oli todella mahtava. Se tuntui nousevan korkeuksiin... Katedraalin juurella aukioilla ihmiset viettivät aikaansa, katutaiteilijat esiintyivät, ja tuona ensimmäisenä iltana nuorten tanssikerhot esittäytyivät. Emme ehtineet jäädä katselemaan, mutta asut herättivät meissä hiukan hilpeyttä...