Lumimaisemat hevosen selästä

Maisema näyttää erilaiselta hevosen selästä. Ratsastaja alkaa kiinnittää huomiota hevosen silmin kaikkeen mikä voisi olla pelottavaa: siihen mitä ei ole vielä eilen ollut samalla reitillä, lentoon lähteviin lintuihin, roskiin tiellä, kummallisiin varjoihin, peuran hajuun ja lähistöllä oloon, erikoisiin ääniin, lumen muovaaviin muotoihin, lätäköihin ja sulaneisiin kohtiin...

Mutta samalla saa nauttia metsäpoluista, hiljaisista teistä, valon ja varjon leikeistä puiden rungoilla, koskemattomasta lumesta ja siihen painautuneista metsän elävien jäljistä. Ja pöllyävästä lumesta kun Lennolla kiidän laukkaa vedet silmässä hymy huulilla.

Lento laitumella

Vanhempi ruunaherra Lento laitumella. Ikä ei askelta painanut.

Heppahullu

Hevoset ovat vallanneet täysin elämäni pitkän tauon jälkeen.

Lapsena ja nuorena ratsastin intohimoisesti päivittäin, sitten opiskeluelämä sekä kuvataide veivät mennessään ja aika eikä rahakaan riittänyt enää ratsastukseen. Melkein kaksikymmentä vuotta vierähti kunnes viitisen vuotta sitten päätin taas kokeilla nousta hevosen selkään.

Pikku hiljaa olen käynyt ratsastamassa aina vain enemmän ja enemmän. Nyt olen pari kuukautta vuokrannut paikallistallilla vanhempaa suomenhevosruuna Lentoa ja käyn tallilla nelisen kertaa viikossa. Arkirutiinit ovat muuttuneet, ja elämä on entistä kiireisempää, mutta stressin ja kiireen poistaa aina metsäretki hevosen selässä. Suosittelen!